Täällä Lilyssä puhuttiin ehkä jo viikko sitten pääsykoelukemisista ja lukutekniikoista. Minä en silloin ehtinyt reagoimaan keskusteluun, koska syvensin omaa lukutekniikkaani toivottavasti hyvin tuloksin. Jäin kuitenkin pohtimaan, mikä se minun lukutekniikkani oikein onkaan. Kirja on nyt luettu kerran ja se on edennyt mielestäni turhan hitaasti ja pelkään kiirettä. Toisaalta luin kirjan huolellisesti läpi ja parhaat palat luin ääneen poikaystävälle. Nämä funfactit eivät kuitenkaan ikävä kyllä ole olennaisimmasta päästä mutta onhan se kiva tietää miten joku heimo kokee lisääntymisen ällönä ja mielummin adoptoi tai ryöstää muiden lapsia kuin tekee omia. Kirjasta on kuitenkin aika kiva kokonaisuuskuva päässä ja muutamia kysymyksiä katsellessani vaikutti, että jotain oikeaa faktaakin päähän on tarttunut. 

Tällä hetkellä luen kirjaa toista kertaa läpi. Tällä kertaa lukeminen edistyy vielä hitaammin, koska luen yhden sopivan mittaisen alueen läpi alleviivaten sieltä tärkeimpiä tai mieleenpainuvimpia kohtia. Sitten luen saman pätkän uudestaan kirjoittaen siitä muistiinpanot ranskalaisin viivoin vihkooni. Tämän jälkeen luen vielä kirjoittamani muistiinpanot läpi ennen kuin siirryn seuraavaan osioon. Käytännössä etenen kirjan väliotsikoiden mukaan, ne ovat olleet sopivan mittaisia ja tiiviitä paketteja. 

Tämän jälkeen en vielä tiedä mitä teen. Varmaan vertailen kirjoittamiani juttuja Eximian tiivistelmiin ja teen harjoitustehtäviä. Aineisto-osiota varten ja miksei muutenkin, olen pyrkinyt seuraamaan yleistä keskustelua ja lukemaan aihetta läheltä liippaavia julkaisuja ja muita tekstejä. Tämän koen tärkeäksi myös siksi, että pääsykokeissa oppimaansa asiaa pitää osata myös soveltaa. Hyväksi havaittu tapa on jutella kirjan teemoista vaikka kavereiden tai perheenjäsenten kesken. Sosiologiassa se ainakin on suhteellisen helppoa, sillä keskusteleminen ei vaadi suuria pohjatietoja. Ainakin itselleni nämä keskustelut jäävät luettua tekstiä paremmin mieleen, joten mieluusti kävisin kaikki kirjan teemat juttelemalla lävitse. Kirjaa en aio enkä jaksakaan lukea läpi sataa kertaan vaan luotan siihen, että laatu korvaa määrän. 

Valmistan itseäni myös psyykkisesti varsinaiseen pääsykoetilaisuuteen sillä uskoisin sen olevan kaikkein suurin koetin. Ystäväni kertoi miten näki tuttunsa, joka osasi pääsykoekirjan takaperin ulkoa, mokaavan kaiken, koska jäätyi itse kokeessa. Yhtä helppoa on päästää aika juoksemaan karkuun ja huomata sen loppuneen ennen tehtäviä. Olen yleensä hallinnut ajan käytön hyvin, vain pari kertaa muistan mokanneeni ja niissäkin on aina ollut tilanne, jossa vastaukset on pitänyt etsiä kirjasta. Salaa itseasiassa nautinkin tenttitilanteista mutta tulosten saamista olen aina inhonnut. 

Näillä eväin olen siis tarttunut luku-urakkaan. Onko teillä jotain erityisjippoja, joilla saa hyviä tuloksia aikaan? Luin jostain, että hyväksi havaittuja keinoja ei kannata lähteä muuttamaan mutta toisaalta jossain luki myös, että asioita aina samalla tavoin tekemällä ei voi päätyä toiseen lopputulokseen.