Juuri nyt kaikki tuntuu mahdolliselle.

Join kamalaan väsymykseen liikaa kahvia ja nyt olen tilanteessa, jossa olen samaan aikaan sekä ylipirteä että kuolemanväsynyt. Kyseinen olotila ei oikein sopinut tenttiin lukemiseen ja vähän heikosti esseiden kirjoittamiseenkin mutta katsotaan, jos saisin kerrottua vaikka kuulumisia. En tiedä onko se tämä kevät vai mikä mutta tunnen olevani täynnä energiaa ja onnellinen, vaikka opiskelen enemmän kuin aiemmin. Päivät kuluu opiskellessa ja, jos lukeminen alkaa kyllästyttää, vaihdan esseiden kirjoittamiseen. Aiemmin olen sortunut Internetin ihmeelliseen maailmaan mutta nyt luen ihan mielelläni artikkeleita esseiden taustatiedoiksi. Ennenkuulumatonta suorastaan. Lisäksi olen oppinut viihtymään kirjastoissa. Löysin itselleni mukavan paikan, jossa on kaikki tärkeä lähellä mutta sopivan kaukana, jottei muiden liikehdintä häiritsisi. 

Lisää tällaisia kivoja juttuja. Vaikka elämä tuntuukin pyörivän pelkkien velvollisuuksien keskellä, niin yleinen fiilis on pääasiassa hyvä. Synkät pilvet tuntuvat kadonneen ja kaikki on mahdollista. Sen sijaan, että miettisin miten harva sisään pääsee, mietin miten hyvä sisäänpääsyprosentti kuitenkin on. Viime vuonna kokeeseen osallistuneista 20 % pääsi sisään. Sehän on joka viides, eikä ollenkaan mahdotonta. Toki niitä harmaitakin päiviä on mahtunut mukaan. Vaikka koetan aktiivisesti ajatella, että pääsen sisään, niin joskus mieleen pääsee, että mitä jos. En tiedä. Toisaalta tarvitseeko minun tietääkään. Aion nauttia joka hetkestä ja uskon, että asenteella on väliä. Vaikka toisen pääsykoehakijan näkeminen bussissa aiheutti käsien hikoamista, niin pääsykokeiden ajatteleminen ei enää aiheuta suuria perhosparvia vatsaan. Sille bussissa lukijallekin olisin halunnut toivottaa ihania lukuhetkiä. En kuitenkaan uskaltanut mutta innostukaahan te lukemastanne oli se sitten pääsykoekirja tai romaani. Minä koitan kanavoida tämän levottomuuteni johonkin hyödylliseen vielä ennen nukkumaanmenoa. Koska nyt mikään ei ole mahdotonta paitsi hyvän valkkarin juominen kotisohvalla. Kotona pitäisi olla aina jotain hyvää tällaisia hetkiä varten.

Puheenaiheet Opiskelu Höpsöä

Keille kirjastot ovat?

Vietin perjantaina kokonaisen päivän Helsingin yliopiston Kaisa-kirjastossa lukemassa pääsykokeisiin. Paikka on varsin viihtyisä ja turistiryhmiä lukuunottamatta hiljainen, sillä kaikki keskittyvät omaan lukemiseensa tai kirjoittamiseen. Kirjaston huonoksi puoleksi voi laskea sen sijainnin. Se on niin hyvä, että kirjasto on aina täysi, eikä lukupaikkaa meinaa löytää. Perjantain tilannetta kuvailin poikaystävälle sanoen, että oli vain vähän porukkaa, koska löysin pöytäpaikan toista kertaa lukuvuonna. 

Minulla oli kuitenkin koko luku-urakan aikana syyllinen olo puuhastani. Vaikka aamulla postiluukusta kolahtaneet valmennuskurssimateriaalit polttelivat repussani, en kehdannut kaivaa niitä esille. Koitin kovasti peitellä sitä, että luin pääsykoekirjaa tenttikirjan sijaan. Tämä vain siksi, että joidenkin kanssaopiskelijoiden mielestä Kaisa-kirjasto kuuluu yliopisto-opiskelijoille. Käytännössähän minä kuuluisin tuohon ryhmään mutta saanko lukea kirjastossa pääsykokeisiin vai pitäisikö lukea ainoastaan kurssimateriaaleja. Samaistuin kuitenkin enemmän saman pöydän jakaneeseen tyttöön, joka luki lukion fysiikan kirjoja ja kirjoitteli muistilappuja kuin viereisen pöydän artikkelia lukevaan mieheen. 

Ymmärrän ja en ymmärrä kanssaopiskelijoiden valitusta abeista. On totta, että kirjasto on yleensä tupaten täysi, eikä luennolta saapuva opiskelija meinaa löytää tilaa esseensä kirjoittamiseen. Mutta on myöskin totta, ettei niille abeillekaan ole missään tilaa. Kaupunginkirjastot ovat usein rauhattomampia, eikä hiljaista lukutilaa välttämättä löydy. Ja jos yliopistossa opiskeleva ei kykene keskittymään kotona, miksi abin pitäisi. 

Kuulin erään kanssaopiskelijan valittavan siitä, että kirjastossa käydään facebookissa tai muilla viihteellisillä sivuilla. Hänen mielestään moisille saa ja pitääkin mennä valittamaan asiasta. Pois te jotka, ette opiskele! Saako opiskelun välissä pitää taukoa ja selailla vaikkapa Lilyä? Entä saako luennoiden välillä istua kirjastossa muuten vain? Pöytäpaikkojen lisäksi Kaisa-talosta löytyy esimerkiksi sohvia, nojatuoleja ja kiikkustuoleja. Saako kiikkustellessa ottaa vaikka pienet päivätorkut, kun lukeminen alkaa särkemään silmiä ja kiikkuminen unettaa? Onko sohva hyväksytty paikka facebookkailuun? Onko kirjallisuuden opiskelijoilla poikkeuslupa lukea romaaneja kirjastoissa vai voinko minäkin tarttua sellaiseen ilman paheksuntaa? Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että paikka pidetään varattuna lounaan ajan. Varsinkin, jos se lounas kestää yli tunnin. 

En tiedä teistä mutta minä en ainakaan jaksaisi niuhottaa abeille ja muille pääsykokeisiin lukijiolle kirjaston käytöstä. Tietysti minulla on oma lehmä ojassa tässä asiassa mutta eikös meillä kaikilla ole. Kirjaston kova käyttöaste mielestäni kertoo vain sen, että tilaa voisi olla vieläkin enemmän. Toisaalta se kertoo myös siitä, että on onnistuttu luomaan opiskelijoiden tarpeisiin sopiva tila, jonne on mukava ja helppo tulla.

Puheenaiheet Opiskelu Syvällistä