Olen aina ollut säntillisten muistiinpanojen tyttöjä. Lukiossa kirjoittelin kauniit muistiinpanot, joissa korostin eri värillä eri osioita. Otsikot oli alleviivattu ja kaikki oli todella siistiä. Yliviivauskyniä en käyttänyt ikinä, sillä minusta ne näyttivät suttuisilta. Siinä olikin sitten kaikki vaiva mitä näin opiskelun eteen. Kuuntelin, kirjoitin ja lukaisin kerran läpi. Sama tekniikka ei kuitenkaan ole toiminut lukion jälkeen. Yliopistolla ei voi pyytää opettajaa näyttämään kalvoa uudestaan, että ehtisi kirjoittaa kaiken ylös. Kynä vain sauhuaa ja värien vaihtamisesta kesken kirjoittamisen voi vain haaveilla. Hyvä, että pystyy katselemaan, kirjoittamaan ja kuuntelemaan samaan aikaan. Muistiinpanoista löytyy katkenneita lauseita, ajatusvirheitä ja mikä kamalinta – kirjoitusvirheitä. Iso muutos aiempien vuosien kauniisiin vihkoihin. Stabilotkin oli pakko vaihtaa parempiin tusseihin, koska sormiin tuli lommo ylimmän nivelen kohdalle liiasta kirjoittamisesta. Luentojen jälkeen pää on täynnä asiaa mutta muistikuvia luennosta ei ole.

Pääsykokeisiin lukiessa haluaisin panostaa taas kauniisiin muistiinpanoihin. Ostin paksun kovakantisen vihkonkin sitä varten, että voin tehdä huolellisia muistiinpanoja ja kirjoitella asioita ylös yhä uudelleen. Siinä on vielä värikoodatut sivutkin, jotta suttuiset mind mapit eivät häiritsisi kauniita ranskalaisin viivoin tehtyjä muistiinpanoja. En ole koskaan oikein hahmottanut mind mappeja, enkä osaa piirrellä niitä. Olen kai liian pikkutarkka niiden tekemiseen, vaikka kuinka haluaisin olla tarpeeksi rento ja luova. Mind mapissa ärsyttää se miten tila loppuu väärästä kohtaa ja johonkin jää liikaa tilaa. Kirjoitan niihin myös aina ihan liikaa faktaa, vaikka tarkoituksena olisi (kai) heitellä enemmänkin sanoja ja niiden yhteyksiä. Vaikeaa.

Aloitin tämän viikon lenkillä ja energisenä hyppäsin sängylle kirjan kanssa. Lueskelin siinä vähän aikaa ja kirjoittelin asioita ylös rapsutellen välillä lainakoiraa. Ajatukset lähtivät välillä harhailemaan ja tuhertelemani mind mapit näyttivät hölmöille. Niissä ei tuntunut olevan mitään järkeä ja olin täyttänyt niitä ihan hassusti. Koko lukuprojekti jäi sitten tökkimään muistiinpanojen hölmöyteen. Kannattaako niihin oikeasti panostaa vai onko tärkeämpää vain saada jotain paperille? Joudun nyt miettimään ensimmäistä kertaa elämässäni miten oikeasti opiskellaan, eikä se meinaa ihan sujua niin näppärästi kuin olin ajatellut. Kamalaa, olenkin ihan huono opiskelija. Aiemmin luulin olevani hyvä mutta todellisuudessa en tehnyt mitään hyvien arvosanojen eteen. Ainakin minun kohdallani sanonta minkä taakseen jättää, sen edestään löytää on pitänyt paikkansa vähän turhankin hyvin.

Omistan muuten nykyään yliviivauskyniäkin. Vielä en ole käyttänyt niitä mihinkään muuhun kuin kalenterin koristelemiseen. Sininen näyttää jopa ihan kivalle mutta neonvihreä on vähän räikeä. Ja ne muistiinpanot sitten, olisiko teillä mitään vinkkiä uusavuttomalle opiskelemaan opiskelevalle.