Se mitä ihminen ajattelee itsestään ratkaisee hänen kohtalonsa.

Minulla on tänäänkin yhyy, olen ihan kakka-fiilis. Kyseinen fiilis iskee yleensä juuri silloin, kun alan kirjoittelemaan työhakemuksia. Tuntuu, ettei koskaan sovi ilmoitusten vaatimuksiin mutta totuus on, ettei niihin sovi täydellisesti moni muukaan. Valitettavasti tämä fiilis leviää äkkiä koskemaan kaikkea mahdollista ja hetkessä olen huono opiskelija, tyttöystävä ja ruuanlaittaja. Tämä ei ainakaan helpota sitä fiilistä. 

Sen sijaan, että kaiken tekeminen tuntuisi tänä vuonna turhalle ja hautautuisin peittojen alle lopputalveksi, olen päättänyt ajatella positiivisemmin. Ainoa mistä en ole keksinyt positiivista on roikkuvat opinnot, joista en valmistu. Arvioi siinä sitten valmistumispäivää. Muuten olen löytänyt ihan ylllättäen vahvuuksiani ja hoksannut niiden olevan jopa aika hyviä vahvuuksia. Vuosien aktiivinen järjestötoiminta on tehnyt minusta aika hyvän tiimityöskentelijän. Alan myös vihdoin päästä eroon ujoudesta ja olen aika hyvä järjestämään juttuja. Mitä sitten, jos en osaa käyttää exceliä tai kirjoittaa hyvää englantia, olen kumminkin aika hyvä monessa muussa.

Luulin pitkään olevani myös todella huono opiskelija. Tavallaan se olikin totta, sillä käyttämäni opiskelutekniikat (mitkä tekniikat) ja ala eivät vain sopineet minulle. Nyt, kun saan taas lukea oppikirjoja, tehdä muistiinpanoja ja lukea asioista, joista ymmärrän, olenkin paljon parempi opiskelija. Eikä siihen mennyt kuin alle puoli vuotta, kun tajusin sen. Elämä tuntuu nyt paljon kevyemmälle ja harmaakin valkoisemmalle kuin vuosi sitten. 

Ajatuksen voima on uskomaton. Tai ehkä se onkin jokin ihan muu voima meissä mikä on uskomaton. Meissä on ihan valtavat voimavarat, joita emme osaa edes aavistaa ennen kuin yks kaks yllättäen löydämmekin ne itsestämme. Nyt menen ajattelemaan, että olen tosi ihana ja reipas, niin ehkä olenkin ja teen kaiken mitä olin tälle päivälle suunnitellutkin.