Zen.

Lukemisten tilalla on viime aikoina ollut elämä. Opiskelumateriaalin on viime viikkoina korvannut usein keittokirja. Muistiin on kirjattu mielenkiintoisia reseptejä ja lakkahillojen hintoja. Puuha on toki hyödyllistä; tänään kaupassa tiukaksi laskettu budjetti ylittyi yhdeksällä eurolla. Samaan aikaan on mietittävänä kuitenkin myös mekkokriisi, puhe, ruuat neljään tapahtumaan ja määrien arvioinnit pienen budjetin rajoissa sekä tentti. Stressi ja kiire tuntuvat kuitenkin toimivan hyvänä kannustimena. Eilenkin olen saanut enemmän aikaiseksi kuin monena muuna päivänä, kun ei ole ollut aikaa turhaan. Tiukka aikataulutus taitaakin olla minun juttuni, kun hommat on pakko saada menemään, niin ne saa menemään. Tentti kyllä siirtyy ensi viikkoon, en vain malta pysyä kahta tuntia paikoillani ja ajatukset sinkoilee kaikkiin mahdollisiin suuntiin.

Vielä, kun saisi semmoisen tiukan aikataulun ja aikaansaavan olon ilman stressipaniikkeja ja hiusten harmaantumista, niin kaikki olisi loistavasti. Nyt olo on ainakin toistaiseksi varsin zen. Katsotaan mitä se on parin tunnin päästä, kun aiheena on kakkutikkarit, joiden tekemistä en ole ikinä kokeillut. Tai, kun lasken sillistilastoja ja mietin syökö joku oikeasti silliä vai ostetaanko sitä vain siksi, että silliaamiaiselle kuuluu silli. 

Löysin kalenterini välistä muuten seuraavan elämänohjeen ”Kun sinulla on kiire, älä tee mitään”. Ohjeen antajaksi olen merkinnyt Anton Tsehovin. En kyllä osaa päättää onko tuo neuvo kovin hyvä. Toisaalta se on varsin pätevä mutta entä sitten, kun on pakko mennä kiireessä. Ehkä siinä on se stressittömyyden salaisuus.