Kun muistaa nauttia.

On paljon hetkiä jolloin sisäistän kuinka onnellinen olen. Vaikka (koti)äitiys tuli minulle yllätyksenä, eikä suunniteltuna valintana, ja kaikki muut mamma-kaverit tekevät pikkuhiljaa paluuta töihin, huomaan että osaan ehkä nauttia kotona olosta nyt enemmän kuin koskaan. Herään usein siihen että postimies kolkuttaa ovella paketin kanssa ja kysyy miten nimeni tavataan. Kerran hän sanoi olevansa varmasti pahin painajaiseni, herättäähän hän minut aina unistani, mutta minua ei haittaa. Rakastan small talkia ja sitä että aina toivotetaan kivat päivät kaikille. Meillä ei ole aikatauluja eikä tarkkoja rutiineja. Joka päivä voidaan päättää mitä tehdään, minne mennään vai mennäänkö. Se on ihanaa ja tiedän sen olevan ohimenevää luksusta josta täytyy nauttia nyt.

 

Muita asioita joista nautin nyt

*Aurinko. Ei voi mököttää auringonpaisteessa. 

*Kun mies tulee hiukan aikaisemmin töistä kotiin ja pääsen yksin lenkille

*Vihreä (irto ei pussi-)tee, juon varmasti pari kuppia päivässä

*Ajatus kapselivaatekaapista, toimisi hyvin täällä kun mekot menee talvisin sukkahousujen ja saappaiden kanssa

*Koti. Valo on uskomaton uudessa kodissamme. Ikkunat heijastavat sateenkaaria seinille ja sisään tulvii valo.

*Mäkinen asuinalueemme. Minne tahansa menenkin on aina  kiivettävä ylämäkiä ja melkein juostava alamäet alas vaunujen kanssa. Mäet tarjoavat uskomattomat maisemat. Lenkille lähden usein auringonlaskun aikaan jolloin taivas värjääntyy punaisen ja oranssin sävyistä. 

*Itse tehdyt korvaspuustit pakkasessa. Onneksi eivät maistu miehen kavereille niin yhdestä pellistä riittää minulle pitkäksi aikaa puustit.

*Lapsen kehitys. Lähellä olo. Olin varma että tänään hän sanoi ”äiti”. Samalla kun repi hampaillaan auki kookosjauhopussin. Lapsen kanssa mikään ei mene suunnitelmien mukaan, koti ei pysy täydellisen seesteisenä tai edes siistinä, mutta tulee varmasti elettyä. Tulee tutkittua muurahaisia ja kuunneltua lintujen ääniä. Katsottua kukkaa oikein läheltä. Tulee halailtua paljon.