Olen sen arvoinen

Mikä on parasta minulle?Mitä voin tehdä toisten hyväksi?

Kumpi kysymys sinua ohjaa? Minun elämäni on ollut viime viikkoina ellei jopa koko tämän vuoden melko lailla stressin täyttämää. Pienen lapsen äitinä en ole pystynyt enää tekemään sitäkään vähääkään kivoista eheyttävistä asioista (nähdä ystäviä, käydä joogassa, lueskella, laiskotella ja niin edes päin) kuin ennen. Se on tarkoittanut myöskin inhimillistä kypsymistä arkeen ja kipakoita keskusteluita miehen kanssa, minkä seurauksena aina hämmästykseksi tajuan saman asian: en juurikaan arvosta omia tarpeitani. Se on ihan käsittämätöntä, koska paasaan rentoutumisen, itsensä hemmottelun ja palautumisen tarpeesta kaikille muille, mutta omalla kohdallani olen näille tarpeille täysin sokea.
Olen jotenkin vinoutuneesti sitä mieltä, että esimerkiksi miehen pitäisi jotenkin priorisoida minun tiedostamattomia toiveitani, kun asia on nyt vain niin, että minun itseni pitäisi pitää omia tarpeitani ja toiveitani paljon suuremmassa arvossa, siis tärkeinä asioina, jotka ajavat kaiken maailman suorittamisen edelle silloin kun alkaa siltä tuntua.
Toisin sanoen itse kuulun niihin, joiden elämää määrää jälkimmäinen kysymys. On paradoksaalista, miten paljon tiedämme hyvinvoinnista, terveellisistä elämäntavoista ja kaikesta muusta, mikä auttaa jaksamaan, mutta kuinka moni oikeasti noudattaa näitä neuvoja? Meitä vapaaehtoisuhrautujia voisi säännöllisesti muistuttaa siitä lentokonevertauksesta, että laita happimaski ensin omille kasvoillesi ja auta vasta sitten muita. Tai kuten äiti Teresa (!) sanoi, jos haluat pitää lampun palamassa, lisää siihen säännöllisesti öljyä. Toisin sanoen jos yhtäkkiä kaadun kuolleena maahan, minusta ei ole enää hyötyä kenellekään. Jos pidän huolta itsestäni, tuotan iloa maailmalle paljon pidempään. Ja se hetki, jolloin tuntuu siltä, ettei ole aikaa yhtään millekään, on juuri se hetki, jolloin näitä asioita pitää tehdä ja työstää. Kaipaan tällä hetkellä kaikkein palavimmin näennäispinnallisia asioita: uusia vaatteita, meikkejä, kampaajaa, pedikyyriä. Kuten eräässä mainoksessa sanotaan, I´m worth it. Joten soitanpa tästä kampaajalle ja huomenna lähdetään Johnnyn kanssa shoppaamaan iltapäiväpuistoilun sijaan.