Huh hormonittomuutta, osa 2

Hormonitonta ehkäisyä käsittelevään postaukseen tuli niin paljon hyviä pointteja sisältäviä kommentteja, että katsoin parhaaksi kirjoittaa aiheesta lisää. Jatketaan ihmeessä keskustelua, kysykää lisää ja kommentoikaa epämääräisyyksiä!
Kirsi totesi, että sterilisaatio on varteenotettava vaihtoehto, etenkin jos lapsiluku on täynnä. Totta, siitä meilläkin on keskusteltu. Vaikka paljon itsetutkiskelua olenkin harjoittanut, ajatus sterilisaatiosta, tehtäisiin se sitten miehelle (helpompi monin tavoin) tai naiselle (haastavampi, mutta uusi ns. Essure-tekniikka on helpottanut naisten sterilisoimista, mutta keskustelupalstoilta silmiini on osunut yllättävän paljon kritiikkiäkin), herättää oudon paljon primitiivisiä tunteita. Sterilisaatiomyönteinen mieheni on kertonut, että hänelle on kommentoitu aihetta käsittelevissä keskusteluissa esimerkiksi, että mitäs jos lapsenne vaikka kuolevat, niin kaduttaako sitten.
Filosofisissa pohdinnoissani olen miettinyt esimerkiksi, mitä kaikkea nimenomaan teoreettinen lisääntymiskyky merkitsee ihmisen identiteetille tai sille, miten hän kokee kumppaninsa, tämän sukupuolen, seksuaalisuuden, viriiliyden? Itse epäilen myös omaa haihattelevaisuuttani, vaikka nyt tuntuu satavarmasti siltä, että tämän seuraavan vauvan jälkeen homma on niin sanotusti paketissa, niin mitä jos alan päälle nelikymppisenä vielä haikailemaan iltatähteä?
Minja kommentoi entisenä Personan käyttäjänä, että laite sopii vain naisille, joilla on hyvin säännölliset kuukautiset ja että heille syntyi vastuullisesta käytöstä huolimatta jälkikasvua. Ympäripyöreä sepustukseni (seli seli) selittyy sillä, että siitä, miten naisen keho viestii ovulaatiosta, voisi tehdä kokonaan oman postauksensa ja aiheesta kirjoittaessani taisi laiskottaa… Tässä siis hiukkasen enemmän.
Hedelmällinen hetki kuukaudesta ilmenee siis monin eri tavoin, mihintavat tarkkailla ja mitata muutoksia ja siten ehkäistä (tai jos vauva on toiveissa, niin yrittäminen) perustuvat. Vakaa tarkoitukseni oli tosiaan alleviivata kaikkien näiden menetelmien kohdalla sitä, ettei niitä pidä testailla, jos lapsen saaminen olisi katastofi! Oman haasteensa tuo sekin, että tutkitusti nainen voi ovuloida kaksi kertaa kuukaudessa, vaikka se hyvin harvinaista onkin. Pikanttina lisänä muistelisin, että esimerkiksi erityisen hyvä seksi saattaisi saada naisen ovuloimaan improvisoidusti.. Tavallaan hyvin järkeenkäypää.
Hatarin tapa ovulation bongaamiseen on katsoa kalenteria (aka varmat päivät), koska tyypillisesti ovulaatio tapahtuu noin 12-14 päivää ennen kuukautisten alkamista (eli tämän perusteella ennustaminen on aika jälkiviisasta. Monet erehtyvät laskemaan nuo 14 päivää kuukautisten alkamisesta, mikä pätee tietenkin vain kliseiseen 28 päivän kiertoon).
Aamulämmön mittaus perustuu siihen, että juuri ennen ovulaatiota kehon lämpötila tippuu hiukan ja heti ovulation jälkeen se nousee hetkeksi. Jokaisella naisella on omanlaisensa lämpökäyrä, minkä lisäksi kehon lämpötilaan voi vaikuttaa esimerkiksi huonosti nukuttu yö, joten tämäkään menetelmä ei ole kovin varma. Käyttämäni Lady-Comp perustuu tähän.
Monilla naisilla halut ovat voimakkaimmillaan ovulation aikaan.
Jotkut tuntevat pientä kipua jommassa kummassa munasarjassaan ovulaation aikaan.
Persona (kuten yrittämisen tueksi käytetyt ovulaatiotestit) perustuu siihen, että nainen erittää ovulation aiheuttavaa LH-hormonia virtsaansa pari päivää ennen ovulaatiota. Haaste tässä on myös se, että hormonien erittymiseen vaikuttanee moni ulkopuolinenkin asia.
Muutamaa päivää ennen ovulaatiota kohdunkaulan lima alkaa muuttua venyvämmäksi, vähän samantyyppiseksi kuin kananmunan valkuainen. Tässäkin naiset ovat yksilöitä, joten liman tarkkailua pitää harrastaa pidempään, jotta tietää, miten juuri oma keho toimii.
Melkeinpä sanoisin, että kaikkia ylläolevia menetelmiä pitäisi ehkä käyttää rinnatusten, ja se jo vaatisi melkoista motivaatiota ja arjen logistiikkaa…
Kristiina on käyttänyt hyvällä menestyksellä kemiallista ehkäisyä, jota ei myydä Suomessa (apteekeissa) kuin Patentex Oval -merkkisenä. Itsekin sitä aikoinani olen kokeillut, mutta koin, että vaahto jollain tavalla kuumotti. Niin ikään olen lukenut, että kemiallinen ehkäisy saattaa vauroittaa limakalvoa, onhan siinä aineita, jotka saavat siittiötkin hengiltä. Sen takia esimerkiksi tulehdusriski ja sukupuolitautien tarttumisriski voivat kasvaa – niiltähän hyvässä kunnossa olevat limakalvot suojaavat. Kuten Kristiina itsekin totesi, niin tämän takia kemiallinen ehkäisy passaa parhaiten vakituiseen parisuhteeseen.
Sitten jäi vielä mainitsematta vanha kunnon pessaari! Niitä saa apteekista Ruotsista (ja muistaakseni Yliopiston Apteekin kautta saa tilattua?), mutta itselle sopiva koko kannattaa selvittää pessaareihin perehtyneen gynekologin tykönä (jaa-a, sellaista kannattaa ehkä vain kysellä, josko esimerkiksi lääkäriaseman ajanvarauksen ihminen osaisi jotakuta suositella). Pessaarin kanssa käytetään käsittääkseni myös kemiallista ehkäisyä, joka saattaa vaikuttaa limakalvoihin niin kuin yllä kuvasin. Kemiallisessa ehkäisyssä ja pessaarissa on se haaste, että ne pitää laittaa paikalleen ennen yhdyntää, joten seksi edellyttää hiukkasen suunnittelua – tosin tietenkin asenne ratkaisee ihan samalla tavalla kuin kondomin käytössä.
On kuulemma ihan ehkäisykulttuurista kiinni se, että Suomessa pessarin käyttö on tyrehtynyt, mutta Ruotsista käyttäjiä löytyy. Mysteeristä, sanon minä.