Unelmien aika

Olen vaivihkaa aloittanut jokasyksyisen rituaalin, sillä osallistuin nyt jo kolmatta kertaa life coach -ystäväni aarrekarttavalmennukseen. Aina se on yhtä hellävaraisesti hyvää tekevää ja mieltä avartavaa, nytkin kartastani tuli erilainen kuin olin alkuun kuvitellut, kun alitajunta pukkasi kartongille omat kelansa. Kartongin väriksi valitsin tällä kertaa vihreän, joka on kuulemma ”luonnon oma väri, rauhoittava, sopusointuinen, lisää viisautta, ymmärrystä ja harmoniaa, tervehdyttää ja virkistää”. No sehän sopii.

Onneksi unelmani eivät ole todellisuudessa näin blurreja kuin tässä viipaleotoksessani. Koen, että unelmat ovat niin intiimejä ja herkkiä, etten henno jakaa koko maailman kanssa (jotkuthan toimivat menestyksellisesti juuri toisin) – jos tarkkaan katsoo, näkee palasen unelmieni parveketta, kylpyammetta ja olohuonetta. Sitä on enää turha peitellä, etteikö miehen asuntokuume on tarttunut minuunkin. Operaatio Järjestys on siis siinä epäonnistunut, että olisin sen avulla saanut luotua meille kotiin paremman feng shuin ja välttynyt myynti-ostosäädöltä. Kämpänkään vaihtoon tuskin tulee täydellistä hetkeä, joten parempi antaa vain mennä.