Anna meille meidän jokakesäinen alemme

Vaikka vastustankin henkisesti tyhjän elämän täyttämistä shoppaamisessa ja turhalla materialla, niin kyllä alennusmyynnit ovat sitten mahtavia. Tässä elämäntilanteessa ei ole aikaa luuhata puodeissa tuntikausia, joten tein pari taktista iskua heti kun ale-lapit ilmestyivät kauppojen ikkunoihin. Ah sitä onnistumisen ja näennäisen elämänhallinnan tunnetta, kun sain haalittua kamaa, jonka perään olin jo täysihintaisena haikaillut. Se, että säästää rahaa ja ilahduttaa itseään jollain kauniilla ja/tai hyödyllisellä ei kuitenkaan voi olla koko selitys sille, miksi shoppaaminen ja alessa ravaaminen tuntuu niin järisyttävän tyydyttävältä.

Yleensä vältän käyttäytymisen tulkitsemista omasta mielestäni alentavilla, evoluutiobiologisilla, “Jo luolaihmiset tekivät sitä ja tätä” –tyyppisillä selityksillä, mutta nyt en kyllä keksi muuta. Käsittääkseni joskus kauan kauan sitten työnjako ihmisten kesken meni niin, että miehet metsästivät ja naiset keräsivät marjoja ja pähkinöitä. Ehkä se on tuo luolanainen-geeni, joka aktivoituu alennusmyynnissä, kyllähän alennusrekin penkominen aika lailla muistuttaa puskassa kökkimistä. Toisaalta samaisen vietin tyydyttäminen tulee halvemmaksi ihan tavallisella marjastamisellakin – minua ei kasvatettu luontoihmiseksi, joten olen vasta vanhemmalla iällä tajunnut, kuinka eheyttävää on esimerkiksi poimia mustikoita. Mahtaako jollain olla parempaa selitystä shoppaamisen koukuttamiseen? Niin vinksahtanutta kuin se onkin, nautin jopa ruokaostosten tekemisestä.

Alet alkavat kunnolla juhannuksen jälkeen, joten kerätkäähän tänä kesäpyhänä voimia loppurutistukseen – puskat odottavat!

Ps. Jos tätä lukee joku muu, joka on elämäntilanteensa takia rajoittunut kuin minä, suosittelen lämpimästi esimerkiksi vasta-alkanutta Asoksen nettialennusmyyntiä. Virtuaalirekkien lärääminen on lähes yhtä tyydyttävää kuin oikeiden.

                      

Pss. Palaan orgasmiongelmiin tuota pikaa – älkää hätäilkö, tulossa (sic!) ollaan!

Kuva: Asos.com