Apua

Olen pari viime kuukautta työstänyt vauvakirjaa ja nyt projektin viime metreillä olen kehdannut pyytää apua kiireisiltä ja viisailta ystäviltäni, koska en enää tiedä, olenko saanut kasaan mitään painokelpoista vai sekoilenko vain.
Nyt olen saanut sitten olla tippa linssissä siitä uskomattomasta avun, tuen ja rohkaisun määrästä. Korvaamattoman avun saamisessa on vain se haastava puoli, että siitä jää vähän avuton olo, siis tunne, että heti pitäisi tehdä jokin vastapalvelus, ettei jäisi velkaa. Tai vähintään pistää lähetillä menemään kukkia ja samppanjaa.
Mutta vanha totuushan on se, (minkä itsekin aina havaitsee, kun auttaa jotakuta), että auttaminen palkitsee jo itsessään.
Sen tiesi on legendaarinen hyväntekijä prinsessa Dianakin, jolta tämä mieltäylentävä lainaus on (på engelska igen, sori nimimerkki Laiskis – ehkä yhden lauseen jaksaa lukea?).

”Carry out a random act of kindness, with no expectation of reward, safe in the knowledge that one day someone might do the same for you.”