Hirveä pettymys

…enkä kirjoita nyt Suomen jääkiekkomenestyksestä, vaan siitä, että sain vastikään tietää, ettei minua hyväksytty yhteen täydennyskoulutukseen. Pettymys oli valtava, olin nimittäin kyseisistä opinnoista niin innoissani, että odotin kieli pitkällä hakuajan alkamista. Sen jälkeen hinkkasin hakemustani viime tippaan niin, että siirtelin yhden pilkun paikkaa sen verta useasti, että printteristä loppui lopulta paperi.
Ja sitten tulee kirje, jossa lukee, että “Tällä kertaa pisteesi eivät riittäneet opiskelupaikkaan”. Noiden sanojen ansiosta päässäni alkoi pyöriä pelottavan negatiivinen raita: “Mitä sä oikein kuvittelet itsestäsi, olit varmasti koko hakijajoukon huonoin” ja niin edes päin.
Pyörin siipi maassa ympäri kämppää, kunnes sisuunnuin ja päätin soittaa kirjeessä mainitulle yliopettajalle.
Kas, kävi ilmi, että a) hakijoita oli niin paljon, että sisään oli päässyt vain reilu 10 prosenttia, b) vastaavaa koulutusta ollaan järjestämässä vuoden sisällä vielä kahdesti, c) olin saanut niin paljon pisteitä, että minun olisi ihan realistista hakea uudestaan.
Johan muuttui ääni päässäni. Sain vaihdettua silmään paljon logoterapeuttisemmankin vaiheen, kun laskeskelin, että mitä myöhemmin kyseiset opinnot aloittaisin, sen parempi perheemme kannalta.
Opetus: kun jokin painaa, älä oleta, vaan kysy.