Hyvä suoritus

Mitä eroa on suorittamisella ja siinä, että ottaa itsestä ja elämästään kaiken irti, hyvässä?
Miellän suorittamisen otsa rypyssä puristamiseksi, sen takia tekemiseksi, että on vain pakko tehdä, jotta olisi kaikkien hyväksymä malli-ihminen, eläisi elämäänsä oikein. Tietty intensiivinen paahtaminen on kuitenkin myös tarpeen, koska ihmisellä on usein vahva taipumus antaa itsensä alittaa rima. Silloin tekee hyvää vaatia itseltä enemmän – vaikka silloin, kun nenän edessä oikeasti heiluu jotain sellaista, mistä on aina unelmoinut.
Miten vaatia itseltään sopivia määriä, sopivaa laatua, ylipäätään sopivia asioita? Mihin keskittyä, mihin pistää voimansa, toivonsa, rakkautensa, silloinkin kun tulee vastoinkäymisiä?
En keksi muuta vastausta, kuin sen iänikuisen motiivin. Miksi olet tekemässä jotain? Luotan itse siihen, että kun tekee jotain omasta halustaan, se vie suorittamiselta sen kuluttavimman terän, jopa lataa, ja antaa voimia etsiä vastoinkäymisistä jotain kasvattavaa.
Niinpä rajan hyvän ja huonon suorittamisen välille joutuu jokainen vetämään itse.
Itse vedin tänä viikonloppuni tällaiset rajat:

Elämää ei voi suorittaa, mutta sitä kannattaa elää eikä vain pysytellä hengissä.

Täydellisyyden ei tarvitse pyrkiä, vaan siihen, että riittävän hyvä(ä) eikä vain ok.