Kylläpä hävettää

Kiitos kaikille seksiaiheita kommentoineille! Ajatustehdas on laitettu töihin.

Tarjoilen tähän alkuun maistiaisiksi yhden näkökulman seksin tuottamaan häpeään. Saattaa olla, että tämä ajatusleikki on alunperin suosikkiterapeutiltani David Schnarchilta, mutta oli miten oli, niin sen avulla on hyvä virittäytyä miettimään, miksi ajattelemme seksistä niin kuin ajattelemme.

Eli mietipä sitä, että näkisit kadunkulmassa kaksi ihmistä tappelemassa, tai vaikka että joku hakkaa jotakuta raa´asti. Sitten kuvittele, että samaisessa paikassa on rakastelemassa pariskunta, sanotaan jopa että he ovat aviopari. Kummasta menisi enemmän pasmat sekaisin?

Sama ilmiö on huomattavissa, jos katsoo telkkaria vähän vieraammassa seurassa, tai vaikka omien vanhempiensa kanssa. Vastenmielistä kidutuskohtausta on huomattavasti vähemmän kiusallista katsoa kuin kiihkeää höyläämistä. Miksi siedämme väkivaltaa niin paljon helpommin kuin seksiä, vaikka toinen usein päättää ihmisen elämän ja toinen aloittaa? Toinen tuottaa kipua, toinen nautintoa?

Vielä tuohon esimerkkiin – en tunne lakia kovin hyvin, mutta rakastelu ynnä muu irstailu julkisella paikka on vissiin siveellisyysrikos. Jos poisluetaan lasten pienten viattomien mielien suojelu, niin miksi se loukkaa ja ahdistaa meitä niin suunnattomasti? Mitä se siveys tarkoittaa? Kysymyshän ei ole tässä tapauksessa myöskään kaupallisesta seksistä, että viettejä stimuloimalla ja tyydyttämällä jotkut tuhmurit vievät toisilta rahat. Mikä saa meidät olemaan ihan että hyi? Mitä se uhkaa, mitä se saa meidät pelkäämään? Onko koko käsityksen taustalla vanha kunnon perisynti? Sitähän häpeä on, ahdistusta ja toivottomuutta, koska on mitä on, halukas, nautinnonjanoinen, aistillinen, epätäydellinen olento.

Viimeinen sana tältä erää on viisainta jättää Pet Shop Boysille.