Liikettä unelmiin
Vetovoiman lakia käsittelevä Salaisuus-kirja tai –elokuva lienee tuttu monelle henkisestä kasvusta kiinnostuneelle, mutta se, miten Salaisuus oikeasti toimii, jää monelle kirjaimellisesti salaisuudeksi. Next Step -seminaarin Helsingissä vetänyt Joseph McClendon III (tsekkaa edellisen postaus) on kehittelyt oman, simppelin tapansa pistää vauhtia ihmisten unelmiin. Se perustuu pitkälti visualisointiin ja sanallistamiseen, mutta omaperäistä McClendonin systeemissä on liikkeen korostaminen, koska se hänen mukaansa vaikuttaa voimakkaasti ihmisen viboihin.
Kysymys ei ole siis treenitreenaamisesta (vaikka tietenkin silläkin on tsemppaava vaikutuksensa), vaan samasta efektistä, jonka ansiosta esimerkiksi tanssimisesta tulee hyvä olo. Ja kun on hyvä olo, se tuppaa auttamaan asioiden järjestymistä. Tässä ei sinänsä ole mitään mystistä, määrätäänhän nykyään masennukseenkin liikuntareseptejä. Liikkeen oikeaan suuntaan ohjaavan vaikutuksen takia edellisessä postauksessa kuvailemani tuulettaminenkin ja itselle taputtaminen toimivat.
Seminaarin sessiot sekä aloitettiin että lopetettiin milloin joraamalla, milloin tuulettamalla. Kuten guru itse piikitteli, moni saattoi liikkua huomaamattaan seminaarin aikana enemmän kuin viikossa (tai kuukaudessa!). Sitä paitsi oli jotenkin toivoa antavaa nähdä satoja suomalaisia selvin päin keskellä lauantai-iltapäivän tanssimassa Backstreet Boysien biisiä Larger Than Life. Väännetäänpä rautalangasta – se oli toivoa antavaa siksi, että salillinen ihmisiä haastoi itsensä ja antoi lopulta mennä. Ellei ole esimerkiksi luonnonlapsi-tyyppinen liikkuja, ottaa koville pistää takapuolensa pyörimään tuollaisessa tilanteessa. Päässä pyörii sata ajatusta: onko pakko, jos ei halua, mitä nuo muutkin ajattelevat, miten noloa, teen nyt näin, koska käsketään, mikä tässä on nyt niin vaikeaa, haluaisin, mutta en uskalla… Sehän se juttu juuri onkin – niin kuin koko elämässä – pitää antaa mennä, vaikka pelottaa, vaikka miettii, mitä muut ajattelevat.
Ja jos pyörittelet silmiäsi kuvailemalleni touhulle, niin pysähdypä sekunniksi. Mikä saa sinut huvittumaan, mikä epäilemään, mikä tuhahtelemaan, mikä halveksumaan, mikä piikittelemään, mikä ahdistumaan, mikä kyseenalaistamaan? Nuo ajatukset ja tunteet ovat nimittäin arvokkaita sen takia, että ne voivat hyvinkin vinkata johonkin suuntaan, johon pitäisi uskaltaa katsoa.
Bongaa kuvan oikeasta laidasta joraava tiine henkilö.