Onnea

 …meille kaikille vastavalmistuineille! Ylioppilasjuhlapäivä 15 vuotta sitten oli pitkään yksi elämäni onnellisimmasta. Oli kovin antoisaa tulla juhlituksi sen takia, että oli saanut jotain aikaan ja yksi elämänvaihe luontevasti päättyi. Mikään ei aikoihin vetänyt sille vertoja, ei maisteriskemut, ei kirjan julkkarit, ei mikään. Seuraavana syksynä muutin Tampereelle opiskelemaan tiedotusoppia ja olin peruuttamattomasti nuori aikuinen.
Ja miten niin me vastavalmistuneet? Lähden kohta hakemaan Logoterapeutin (LTI) todistusta. Se kun saa onnitteluiden kera jonkin virallisen paperin käteensä tarkoittaa aina sitä, että jokin loppuu ja jokin alkaa. Olet käyttänyt aikaasi johokin, joten nyt niillä tiedoilla ja taidoilla pitäisi tehdä jotain. Sekin,, ettei niillä tee mitään, on valint.a, jos se tekee tiedostaen. Oleminenkin on tekemistä, monesti sitä vaativinta ja tärkeintä. Toivon, että siihen inspiroi tämä hieno, hieno kipale, jonka omistan kaikille uuteen elämänvaiheeseen tänä keväänä ja kesänä astuneille ja astuville.

 

Ps. Sorgen, ei löytynyt virallista videota, joten mennään tällä. Sanat tässä ovat ne tärkeimmät.