Operaatio Järjestys: Hajanaista edistystä

Viime päivinä olen
*kommentoijan vinkistä surffannut tavarankierrätyspalveluiden sivuilla. Tutkimisen arvoisia lienevät ainakin www.netcycler.fi ja www.kuinoma.fi. Facebookissakin liityin Annetaan/Vaihdetaan/Vastaanotetaan -ryhmään.
Toisaalta laiskana ihmisenä minusta olisi ihanaa, että tällaiset palvelut yleistyisivät siinä määrin, että voisin käydä lainaamassa sitä haikailemaani vohvelirautaa kirjaimellisesti naapurista. Mistä tuli mieleeni, että mitä jos sitä tarvittua tavaraa ihan noin vain kehtaisi joskus kysyä naapurilta? Meillä asuu seinänaapurina mukavan tuntuinen vanhempi naisihminen. Törmäsimme muun muassa viime jouluaattona hissillä ja hän kertoi lähteneensä kauppaan hakemaan pelkkiä korppujauhoja. No, meillä olisi ollut ja sanoinkin, että meiltä saisi tulla vastaisuudessa lainaamaan mitä ikinä kesken ruuanlaiton huomaa tarvitsevansa. Yhteisöllisyyden puutteesta puhutaan paljon, joten tekojenkin ajan soisi pian koittavan.
*vienyt kamaa vintille ja kellariin – miten ne reissut tuntuvatkin niin hankalilta, kun tosiasiassa siinä ei mene kuin muutama minuutti? Teoriassa voisin tehdä sitä vaikka viikottain, joten kaikkea turhaa rompetta ei tarvitsisi säilyttää näköetäisyydellä.
*hankkinut mustaa lankaa ja korjannut palkeenkielen yhdestä ihanasta mekosta, joka on onneksi sellaista materiaalia, että rennommatkaan laakapistot eivät pistä silmään. Korjausompelu rules ja on ihan yhtä terapeuttista kuin kaikki muukin käsillä luominen.
*todennut, että olen jo vuoden elänyt ilman yleiskonetta – kermat on vispattu käsin, vihannekset käsitelty veitsellä ja raastimella, taikinat vaivattu hauiksilla. Olen koko ajan silmäillyt mieleisiäni vempeleitä, mutta ehken sittenkään tarvitse sellaista. Tai jos satunnaisesti tarvitsen, lainaan sitä jostain.