Törmäsin surffaillessani muutamaan kauniin tylyyn totuuteen ajasta, mutta en myöhemmin enää löytänyt lähdettä. Aloin ajattelemaan sitä, että aika on todellakin enemmän kuin rahaa, se on oikeastaan ainoa asia, mitä ei koskaan saa takaisin.
Kirjoitan tätä kello 17.03 4. päivänä lokakuuta 2011.
Tämä hetki ei palaa.
Enää.
Ikinä.
Se meni jo, sillä kello on 17.04. Tämän kyseisen minuutin käytin omasta mielestäni arvokkaasti, kirjoittamalla ajasta ajatuksia, jotka toivon mukaan inspiroivat muita. Mutta kuinka monta katoavaista minuuttia olen tänään tuhlannut? En lepäämiseen, vaan laiskotteluun. En suunnittelemiseen, vaan murehtimiseen. En iloitsemiseen, vaan mököttämiseen.
Päivässä on 1440 minuuttia. Kun niistä vähennetään yöunet, minuutteja on entistä vähemmän. Jos ne olisivat euroja, olisit todella huolissasi siitä, miten ne tuosta vain lipeävät käsistäsi. Yksi minuutti tuntuu niin kovin yhden tekevältä, mutta sillä on paljon enemmän merkitystä kuin yhdellä eurolla. Raha voi kuitenkin palata luoksesi, niin kuin sillä on tapana tehdä, kun siihen niin asennoituu.
Kun ajan katoavaisuutta pyörittelee mielessään, klisee hetkessä elämisestä saa uusia ulottuvuuksia. Miksemme ajattelisi ajasta samalla tavalla kuin rahasta – onko tähän varaa, haluanko käyttää aikani tähän todella, pitäisikö tätä varten säästää vai onko tämä ajantuhlausta?
Minuutissa ehtii tehdä yllättävän paljon asioita, vaikka se kuulostaa niin kovin lyhyeltä hetkeltä. Voit suudella rakastasi (minuutin suudelma vastaa jo pientä meditaatiota). Voit lähettää tekstarin, jossa kiität, kysyt tai kerrot totuuden. Voit laittaa silmäsi kiinni ja unelmoida. Voit laittaa kätesi vatsasi päälle ja hengittää syvään ja hitaasti.
Mitä siis teet seuraavalla minuutillasi?

Kuva: Work From Home With Purpose -blogi