Armaat,

Että mulla on ollut niin huono omatunto tän blogin laiminlyömisestä!

Teen nyt keväällä Ylen kakkoselle Hehku-nimistä hyvinvointiohjelmaa ihanien Kitin (Kokkonen) ja Emilia (Vuorisalmi) kanssa ja se proggis on lähtenyt liikkeelle juuri niin dynaamisesti kuin isot, aloitettavat proggikset nyt lähtevät. Etenkin kun elämässä on kaksi pientä tyyppiä, edes suhteellinen itsekuri ei lisää vuorokauteen tunteja. Samaten omalta mukavuusaluelta – toisin sanoen kotiäidistä telkkarikasvoksi – adaptoituminen syö energiaa. Mutta valitus sikseen, pestihän on yksi makeimmista koskaan elämässäni.

Ilman sitä en olisi esimerkiksi kuullut tätäkään anekdoottia:  kuulemma kaukana kaukana on maa, oikeastaan saari, jossa koko kylä kerääntyy vastasyntyneen vauvan ympärille ja kuulostelee ja tarkkailee, millainen uusi yhteisön jäsen on. Sitten joku aloittaa laulun, vauvan ihan oman laulun, johon hiljalleen kaikki yhtyvät niin, että siitä syntyy valtaisia hymni. Tätä lapsen omaa laulua hänelle lauletaan aina kaikissa tärkeissä elämän käännekohdissa kuin myös silloin, kun hän tekee jotain kyseenalaista. Ihminen oma laulu muistuttaa häntä siitä, kuka hän on, ja siten laulu lauletaan viimeisen kerran, kun vietetään hänen hautajaisiaan.

Minuun tarina teki niin voimakkaan vaikutuksen, että liikutun kun vain ajattelenkin sitä. Minusta on itsestään selvää, että meistä jokainen on laulun arvoinen, mutta on eri asia, että tajuatko sinä kuunnella lauluasi. Vaikka meillä ei noin kaunista tapaa olekaan, niin ainutlaatuinen laulu syntyi silloin kun sinä synnyit. Kuuletko sen?

Source: pretty-zoo.com via Pollie on Pinterest