Jotain rumaa, noloa ja tylsää

Inspiraation tämän postauksen kirjoittamiseen sain syyskuun Trendistä, jossa Maija Kangasluoma pohti sitä, onko elämä blogeissa vähän liiankin kaunista. Itse en pode esteettistä pakkomiellettä, vaan kärsin siitä, että minulla pitäisi olla kaikkeen olla jokin ratkaisu, ja jos ei ole, niin ainakin lohdullinen näkökulma. Niin ei tietenkään ole – siksipä jutun luettuani listasin Maijan sanoin rumia, tylsiä ja noloa asioita elämästäni.

1.  Hiukseni. Kävin Espanjan reissulla kampaajalla, koska en tässä elämäntilanteessa muuten pääse laitatuttamaan tukkaani ilman kohtuutonta säätöä. Ajattelin, ettei lopputulos kielimuurista huolimatta voi olla pahempi kuin mitä se nyt on. Noh, juuret tuli värjättyä, mutta leikkausteknisesti jokin tukassa mättää pahan kerran. Sen siitä saa, kun tilaa pisos, vaikka oikea sana kerroksille onkin jokin ihan muu.

2. En ole saanut tilattua uutta verokorttia, koska siihen tarkoitettu nettipalvelu ei aukene minulle lainkaan ja aina soittaessani minulta puuttuu jokin tieto.

3. Sukkahousuissani ei ole tällä hetkellä yhtä vaan kolme sukkapakoa.

4. Olen iloinen, etten ole tullut bloganneeksi Suuresta Elintapojen Muutoksestani, koska se tyrehtyi sekä reissuun että sitä seuranneeseen tilapäiseen yksinhuoltajuuteen. Söin eilen kokonaisen suklaalevyn.

5. Ennen lomallelähtöä spämmäsin kaikkia minulle koskaan meilanneita lomalla-viestillä.

6. Olen nähnyt kaksi yötä pahoja unia pahoinvoivien lasten takia. Haaveilen pahaa vastustavan koalition perustamisesta, mutta en saa kiinni, mistä aloittaa, etenkään kun Niinistön niksit ovat saaneet niin kovaa, osin toki aiheellista huutia.

Kuinkas sitten kävikään? Postaus jäi puolivalmiina työpöydälleni. Kun muistin sen, tajusin, että aika moneen ongelmaan on tullut jokin ratkaisu.

1. Hiukset ovat hiukan kasvaneet, minkä takia näytän pikkuisen järkevämmältä. Lisäksi kosmetiikka-arkistosta löytyi kerrostetuille hiuksille tarkoitettu vaahtovaha, joka yllättäen tuntuu tekevän ihmeitä.

2. Verokorttiasialle en ole tehnyt edelleenkään mitään.

3. Sukkahousut heitin roskiin, samoin pari muutakin lattiarätiksi sopivaa masentavaa vaatetta. Meillä pestään lattiat niin harvoin, että siihen tarkoitukseen niitä on turha jemmata.

4. Elintapamuutos is back on! Siitä on kiittäminen rakasta miestäni, joka omista syistään on alkanut miettiä, mitä kannattaa leipälävestään pistää. Edessä saattaa sittenkin olla terveellinen, energinen syksy, tai ehkä jopa elämä, ken tietää. Kävin jopa Ruohonjuuressa, ja matkaan lähti muun muassa Puhdistamon Instant Pakuriuuteteetä ja Cocovin Vehnänorasjauhetta. Kumpikin maistuu paremmalta kuin kuvittelin. Siitäs sait, Fazerin Sininen!

5. Kukaan ei reagoinut mitenkään meilihölmöilyyni. Jälleen osoitus siitä, että harvat asiat elämässä ovat niin supervakavia.

6. Tajusin, että äärimmäisen harvoin mitään oikeasti suurta tehdään yksin. Tarvitaan samanhenkisiä ihmisiä, sparraajia, tukijoita, mentoreita, myös rahakirstujen vartijoita ja poliitikkojakin, puolin ja toisin.  Ensimmäinen askel on puhua, koska jokaista tekoa edeltää ajatus ja sana. Aina on parempi tehdä jotain kuin olla täysin tekemättä mitään.

 

 

15481192439156505_SGcDqg73_c.jpg

Source: spirituallythinking.blogspot.com via April on Pinterest

 

Hyvinvointi Hyvä olo

Väärinymmärretyt vaginamme

 

Kirjoitan paraikaa Trendiin orgasmijuttua ja luen sitä varten Naomi Wolfen uutukaista nimeltä Vagina: A New Biography.

Wolfea on helppo kritisoida muun muassa tekofeminismistä sekä neurotieteiden yliyksinkertaistamisesta (kts. vaikkapa Guardianin juttu), mutta nyt, noin puolessavälissä kirjaa pohdiskelen silti seuraavaa:

Ovatko vaginamme oikeasti väärinymmärrettyjä?

Voiko olla, ettei 1970-luvun seksuaalinen vallankumous sittenkään ei vapauttanut naisia toteuttamaan seksuaalisuuttaan heille parhaalla mahdollisella tavalla vaan panemaan niin kuin miehet, joka ei sittenkään tehnyt hyvää sillä tavalla kuin ajateltiin? Pitäisikö tehdä uusi vallankumous? Jos kyllä, niin millainen?

Voiko olla, ettei naisessa, joka kokee, että hänessä on jotain”vikaa”, ei voi edes olla mitään vikaa, koska olemme kaikki yksilöitä, fyysiseltä tasolta lähtien? Pitäisikö koko ”kenessä on vikaa, kun ei homma toimi, miehissä vai naisissa” -jankkaaminen lopettaa ja keskittyä johonkin hedelmällisempään? Siitä lienemme kuitenkin samaa mieltä, että homma ei toimi, koska niin useat naiset ovat seksuaalisesti tyytymättömiä. Siihen taas en lähde, että ihmisillä olisi paljon fiksumpaakin ajateltavaa. 

 

 

149418253.jpg

Hyvinvointi Hyvä olo