Nyt kun kirja on jo painossa, voi valottaa kirjanteon vaiheita: kannen kuva on otettu meidän olkkarissa tammikuun lopussa, keskellä yötä, kun molemmat lapset oli saatu nukkumaan. Kuvan kengät ovat meidän, mun vanhat käyttämättömät (huokaus) Stella McCartneyt ja miehen muinaiset maiharit, jotka ovat nykyään festarikäytössä. Auta-sanan kirjaimet on saksittu sen päivän Hesarista.
Tässä maisema, jota minun on vastikään ollut ilo katsella aamuin illoin viikon verran. Mies bongasi symboliikan ensimmäiseksi: murtunut (vai murrettu?) aallonmurtaja. Sitä meditoidessani päässäni alkoi soida Queenin I want to break free, vaikka en koskaan ole järin digannut Queenista (sarjasta asioista, joita ei ehkä pitäisi tunnustaa). Jotkut muurit on tehty murrettaviksi. Ehkä ne palvelivat aikansa, ehkä niitä ei tarvita enää. Ehkä murtamiseen tarvitaan tahtoa ja voimaa, ehkä aikaa ja kärsivällisyyttä.
