Varasin juuri halvat matkaliput koko perheelle jouluntienooksi. Aika tuntuu menevän liian nopeasti, etenkin jos käyttää kesänsä kirjan kirjoittamiseen. Kun alkoi tuntua siltä, että oliko koko kesää ja että onko elämässäni mitään muuta kuin kirjoittamista ja kurittamista (esikoisella on mahtava uhkaikä – enkä häntä kirjaimellisesti kurita, älkää pelätkö), päätin kokeilla omaa lääkettäni eli kiitollisuutta.
Tässä siis kiitollisuuslistani aiheena kesä, jota ei melkein ollutkaan.

• Tyttöjen matka Tallinnaan. Olin reissussa yhden rakkaimman ystäväni kanssa ja meillä oli kummallakin tytär mukana. Kämpäksi löytyi ihana luksus-huoneisto ihan ytimestä. Entinen matka-addikti on siis kesyyntynyt arvostamaan lyhtyaikaista lähimatkailua.
• Yrtit. Olen nyt vasta innostunut kasvattamaan yrttejä. Pitkin kesää iloa ovat tuottaneet rehottavat timjami, basilika, oregano ja minttu.
• Poikani on oppinut pois vaipoista. Lapsen kuivaksi opetteluun/opettamiseen on taas niin monta eri koulukuntaa, että välillä ahdisti pitää omasta linjasta kiinni – mutta se kannatti. Lapsi otti homman haltuun lopulta nopeasti ja kivuttomasti.
• Tyttäreni on oppinut kävelemään tukia pitkin ja hänellä on kahdeksan hammasta. Vauvavuosi kuluu ihan oikeasti nopeasti.
• Saan kirjoittaa kirjaa aiheesta, joka on lähinnä sydäntäni: rakkaus. Voi olla, että kirjani auttaa joskus jotakuta. Huikean pelottava ja ihana ajatus!
• Minulla on ihana, ajatuksia lukeva kustannustoimittaja ja hurmaavat taustajoukot – esilukijoina on ollut muun muassa tämän blogin lukijoita.
• Huono sää. Kun kökkii sisällä kirjoittamassa, ei huono kelikään ole haitannut eikä ole tarvinnut pelätä lasten palavan/nääntyvän helteeseen.
• Kirjoittamisen takia otimme Johnnylle osa-aikaisen hoitajan ja rekrytointi osui niin nappiin kuin mahdollista – olisin valmis vaikka adoptoimaan ihanan R:n! Uhmaikäinenkin oli kuin sulaa vahaa hänen käsissään. Samoin luottamukseni nykynuorisoon ja maailman tulevaisuuteen palasi kertarytinällä.
• Suomi. Seikkailimme perheen kanssa ympäri Suomea ja vietimme tarkoituksella matkaliputtoman kesän. Kun matkassa on pieniä, kaikesta innostuvia tyyppejä, maistuvat ne kliseisetkin kohteet mannalta. <3 Ähtärin eläinpuisto!
• Meri ja järvet. En osaa tätä paremmin eritellä, mutta olen löytänyt uuden suhteen veteen. Mikä ihmeellinen elementti se onkaan, elämän antaja ja viejä.
• Anthony and the Johnstonsin uusi levy Cut the World. Huikea!

Rakkaat, kirjan viimeistely on syönyt aivokapasiteettiani niin, että kaikki postaukseni tuntuvat jäävät ihan puolitiehen..

Siksipä ilahdutan teitä Mary Oliverin runolla Wild Geese (Villihanhet), johon törmäsin vähän aikaa sitten – tästä ei ole suomennosta ja kyllä, syyllistyn helmasyntiini ellei joku halua ottaa tästä koppia ja kokeilla lyriikan suomennostaitojaan?

Wild Geese

You do not have to be good.
You do not have to walk on your knees
For a hundred miles through the desert, repenting.
You only have to let the soft animal of your body
love what it loves.
Tell me about despair, yours, and I will tell you mine.
Meanwhile the world goes on.
Meanwhile the sun and the clear pebbles of the rain
are moving across the landscapes,
over the prairies and the deep trees,
the mountains and the rivers.
Meanwhile the wild geese, high in the clean blue air,
are heading home again.
Whoever you are, no matter how lonely,
the world offers itself to your imagination,
calls to you like the wild geese, harsh and exciting —
over and over announcing your place
in the family of things.