Elän jotain käännekohtaa elämässäni, koska olen koko kesän bongannut paikkoja, jotka ovat olleet jollain tapaa merkittäviä menneisyydessäni. Tänään kävi taas niin – vierailin lasten kanssa Päivälehden Museossa, jossa oli mainio lapsille suunnattu Kuvittajat Ry:n näyttely. Seurana meillä on lapsineen ystäväni, jonka kanssa muun muassa oli tuossa samaisessa talossa kesätöissä Hesarin taloustoimituksessa vuonna 1998. Siitä on nyt siis 14 vuotta – tuon kesän jälkeen lähdin vaihtoon Tukholmaan, jätin haaveet taloustoimittajan urasta ja sain piiitkän kipuilun jälkeen erottua pitkäaikaisesta nuoruuden suhteestani. Ja tässä sitä ollaan, niin eri paikassa elämässä kuin vain mahdollista. Jälkikäteen tarkasteltuna kaikki elämässäni on kulkenut omaa loogista polkuaan. Kun sen vain pitäisi mielessään, kun hermoilee tulevaa. Vähänpä tiesin silloin, vähänpä tiedän nyt.