Hirveä pettymys

…enkä kirjoita nyt Suomen jääkiekkomenestyksestä, vaan siitä, että sain vastikään tietää, ettei minua hyväksytty yhteen täydennyskoulutukseen. Pettymys oli valtava, olin nimittäin kyseisistä opinnoista niin innoissani, että odotin kieli pitkällä hakuajan alkamista. Sen jälkeen hinkkasin hakemustani viime tippaan niin, että siirtelin yhden pilkun paikkaa sen verta useasti, että printteristä loppui lopulta paperi.
Ja sitten tulee kirje, jossa lukee, että “Tällä kertaa pisteesi eivät riittäneet opiskelupaikkaan”. Noiden sanojen ansiosta päässäni alkoi pyöriä pelottavan negatiivinen raita: “Mitä sä oikein kuvittelet itsestäsi, olit varmasti koko hakijajoukon huonoin” ja niin edes päin.
Pyörin siipi maassa ympäri kämppää, kunnes sisuunnuin ja päätin soittaa kirjeessä mainitulle yliopettajalle.
Kas, kävi ilmi, että a) hakijoita oli niin paljon, että sisään oli päässyt vain reilu 10 prosenttia, b) vastaavaa koulutusta ollaan järjestämässä vuoden sisällä vielä kahdesti, c) olin saanut niin paljon pisteitä, että minun olisi ihan realistista hakea uudestaan.
Johan muuttui ääni päässäni. Sain vaihdettua silmään paljon logoterapeuttisemmankin vaiheen, kun laskeskelin, että mitä myöhemmin kyseiset opinnot aloittaisin, sen parempi perheemme kannalta.
Opetus: kun jokin painaa, älä oleta, vaan kysy.
 

Hyvinvointi Hyvä olo

Terve turve

Rakas ystäväni kutsui pienen joukon tovereita viettämään synttäreitään suloisen kodinomaiseen Metsäkansan Ainolaan, joka sijaitsee lähellä Valkeakoskea.
Ohjelmassa oli muun muassa turvesauna, jollaista en ollut koskaan aiemmin kokeillut, korkeintaan lätkinyt turvenaamiota naamaani. Turpeen kanssa läträäminen on melkoisen sotkuista puuhaa, joten veikkaan, että harva sitä kotisaunassa päätyy harrastamaan.
Yksinkertaisuudessaaan homma etenee niin, että ensin peseydytään ja saunotaan hetki, sitten levitetään turvetta päästä varpaisiin. Tuossa levittelyvaiheessa terapeuttisinta oli saada hetkeksi kiinni vapauttavasta sotkemisen ilosta. Sen jälkeen saunotaan maksimissaan 20 minuuttia. Turpeesta nautitaan normisaunaa viileämmässä (noin 50-60 astetta) sekä kosteammassa (55 prosenttia) saunassa, joten minunkin kaltaiseni kovia löylyjä kaihtava immeinen viihtyy turvesaunassa mainiosti.
Sitten peseydytään – turve pysyy iholla kohtuullisen sitkeästi, joten suihkuttelukin käy pienestä meditaatiosta ja tulee käytyä läpi joka kohta kehosta. Hoidon jälkeen lepäillään ansaitusti ja tankataan vettä.
Olin etäisesti valistunut siitä, että turpeella on jotain terveysvaikutuksia, mutta siihen en ollut varautunut, kuinka hyvä olo turvesaunasta tulee. Toki leppoisalla ilmapiirillä ja maaseudulla on osansa asiaan, mutta fiilis oli ja on hämmästyttävän pirteä ja seesteinen. Siinä ihmetellessäni opin, että turve ei ole vain kurkkunaamion tyyppinen kiva juttu, vaan tekee ihan tutkitusti hyvää ihmiselle. Esimerkiksi vaihdevuosivaivoista kärsineet naiset, jotka eivät ole saaneet hormonikorvaushoitoa, ovat hyötyneet merkittävästi turpeen estrogeenin kaltaisesta vaikutuksesta. Ei ihme, että meikäläinenkin on ihan zeninä.
Lisäksi turve todellakin pistää nesteet liikkeelle – koko ajan on ollut jano ja vessassa olen juossut vuorokauden aikana varmaan parikymmentä kertaa. Eikä siinä kaikki – on pakko leveillä sillä, että reiteni ovat ihan erimuotoiset kuin ennen, joten ne ovat olleet vissiin sangen turvoksissa. Vastedes kun jonkin hoidon luvataan kiinteyttävän ja lisäävän aineenvaihduntaa, on todellakin jotain, mihin verrata.
Lisäpisteet on pakko antaa todellisen lähi- ja luomukosmetiikan käytöstä, meidän turpeemme oli kotoisin Lehtosuolta Ähtärin läheltä.

Ps. Ainolassa (linkki) on avoin turvesauna tiistaisin klo 14-18 ja perjantaisin klo 10-18.
Pss. Vinkki kesän Suomi-reissuille: lisää ihania saunoja löytyy osoitteesta www.saunafromfinland.fi ja sauna-happeningeja Lauantai-sauna-sivuilta.
 

Hyvinvointi Hyvä olo