Ystävyyksistäni

Menin tuossa jokin aika sitten lupaamaan yhdelle kommentoijalle, että kirjoittaisin ystävyydestä ystävänpäivänä. Kädet alkoivat hiota, kun mieleen tuli vain latteuksia.
Sen päätin, etten anna postaukselle otsikkoa Ystävyydestä. Sen verran löi tyhjää, että googlasin, mitä Wikipedia sanoo – sen mukaan ystävyys tarkoittaa  tuttavuutta läheisempää ihmissuhdetta.
Olennaista lienee juuri tuo läheisyys, se että elämässä jokin pistää kaksi ihmistä viettämään jonkin periodin yhdessä ja he huomaavat viihtyvänsä toistensa seurassa ja alkavat tietoisesti tehdä sitä ilman ulkoisia pakotteitakin.
Kovin simppelin kuuloista. Kovin vaikeaa, jos kokee, ettei ystäviä ole.
Vietin teinivuoteni tuolle ikävaiheelle tyypillisessä seurustelusuhteessa, joka oli niin kokonaisvaltainen ja symbioottinen, ettei aikaa jäänyt juurikaan muulle. Minulla oli ollut kolmen tytön tiivis jengi, mutta hekin olivat minun jälkeeni kai alkaneet seurustella tahoillaan. Yhteen ystävistäni olen yhä yhteydessä, mielestäni liian vähän, mihin ei ole mitään muuta erityistä syytä kuin että life happened. Yksi on kadonnut johonkin, mutta ajattelen häntä usein. (H! Jos luet tämän, voisitko ottaa minuun yhteyttä? Haluaisin tietää, mitä sinulle kuuluu. Yhteystietoni löytynevät helposti. Samannimisiä ihmisiä kuin sinä on Suomessa yllättävän paljon.)
Kun suhde sitten rakoili ja muistin, että elämässä on muutakin kuin seurustelu, tajusin akuutisti tarvitsevani ystäviä. Onnekseni niitä myös sain, ja onneksi olen myös oppinut, ettei rakkauden takia kannata laiminlyödä ystävyyssuhteitaan.

Mitä muuta olen oppinut ystävyydestä
1) Älä tuomitse potentiaalista ystävää ensivaikutelman perusteella. Pidin esimerkiksi yhtä rakkaimmista ihmisistäni pelottavana sen perusteella, miten hän puhui ja käyttäytyi. Kun (olosuhteiden pakosta, meillä oli yhteinen ystävä) vietin aikaa hänen kanssaan, totesin, että hän on yksi hauskimmista, viisaimmista ja lämpimimmistä ihmisistä, joita tunnen. Ennakkoluuloisuuden ei kannata antaa estää ystävyyttä silloinkaan, kun tuntee kiintymystä ja kiinnostusta ihmiseen, joka ei ole samanlainen, samanikäinen, samannäköinen, samaa sukupuolta tai samassa elämäntilanteessa. Vanhin ystäväni täyttää pian 65 vuotta.

2) Ystäviä voi aktiivisesti hakea. Minut on esimerkiksi pari kertaa platonisesti pokattu – olen tutustunut jossain johonkuhun, joka on myöhemmin selvittänyt yhteystietoni ja kysynyt lähtisinkö kahville. Toki lähdin. Se vaatii yhtä paljon rohkeutta kuin romanttinen seuranhaku, koska elämme jotenkin siinä harhassa, että kaikilla aikuisilla on jo ystävyysplakkari täynnä. Elämä on yhtä muutosta, joten tuntuisi hassulta julistaa, että ei tarvitse enempää ystäviä.

3) Kun tuntuu siltä, että elämässä ei riitä aikaa nähdä ystäviä, juuri sitä tarvitsee eniten. Itse koen, että ystävyyden paras mittari on se, että se kestää passiivisemmat periodit kummemmin iskua ottamatta – toinen asia on taas se, että me kyllä tarvitsemme yhteyttä toisiimme. Ystäviä ei pitäisi olla velvollisuus nähdä, vaan se on oikeus, nautinto, jolle on syytä raivata tilaa to do –listan kärkeen. Mikäli jonkun ihmisen näkeminen tuntuu työläältä, voi miettiä, onko ystävyyssuhde niin ravitseva kuin sen kenties olisi hyvä olla.

Hyvää ystävänpäivää!
 

Hyvinvointi Hyvä olo

Aikuinen on stressitön kun se leikkii ja muuta, mitä lapseni ovat minulle opettaneet

Olen ollut äiti tasan kaksi vuotta ja kolme päivää ja tuplaäiti kolme kuukautta ja päivän. Se on muuttanut minua valtavasti – iso osa oivalluksistani on melkoisia itsestäänselvyyksiä, mutta sehän ei yleensä tarkoita sitä, että ihminen oikeasti toimisi siten kuin on fiksuinta. Joten kaiken imelyyden uhalla: mitä olen tänä aikana oppinut ja mistä pitää kiinni koko loppuelämä.

1) Huolehdi perustarpeistasi. 

Tärkein niistä on tietenkin rakkaus. Tenavat ovat paljon helpompia hoidettavia, kun niitä tankkaa läheisyydellä säännöllisesti, mikä pätee myös aikuisiin. Huutamalla ja rankaisemalla tässä maailmassa ei saavuta juurikaan mitään hyvää, oli kyse sitten isosta tai pienestä mittakaavasta, vaikka välillä houkutus raivoamiseen on liian suuri. Kun räjähdät, pyydä sitä anteeksi ja tarkoita sitä, mitä sanot.
Huolehdi syömisistäsi ja juomisistasi. Kaikki tuntuu pahemmalta, kun verensokeri on laskee. Syö mieluummin terveellistä, tasapainoista ruokaa kuin herkkuja. Syö vain sen verran kuin sillä hetkellä jaksat. Luota siihen, että saat ravintoa aina kun sitä tarvitset, edes herkkuja ei tarvitse syödä varastoon.
Nuku riittävästi. Iltaisin tai ylipäätään väsyneenä ei kannata puida mitään hankalia asioita tai vetää johtopäätöksiä mistään vähänkään vakavasta. Pitkittynyt stressi saa ihmisen uupumaan, ja sitä kannattaa ensialkuun yrittää hoitaa lepäämällä. Nuku myös päiväunia. Nuku mieluusti jonkun kainalossa.
Pukeudu mukavasti. Elämä on liian lyhyt vietettäväksi vaatteissa, joissa ei voi hyppiä ja kyykkiä ja joita ei voi sotkea tai rytätä.

2) Nauti luovuudesta, älä suorita

Ulkoile. Aikuiset kökkivät sisätiloissa kohtuuttoman pitkiä aikoja. Lapsiasiantuntijoiden mukaan lasten pitäisi liikkua ulkona noin kaksi tuntia päivässä, eikä minulla ole aavistustakaan, miksi se ei tekisi hyvää myös aikuisille, edes säännöllisen epäsäännöllisesti. Aina kun näet lätäkön, hyppää siihen.
Leiki. Millon olet viimeksi leikkinut duploilla, tai ylipäätään istunut lattialla tekemässä jotain? Pallon vierittäminen toiselta toiselle menee meditaatiosta, ja nukeilla leikkiminen on terapeuttista. Kokeile vaikka. Tunnet todennäköisesti itsesi typeräksi alkuun, mutta sen jälkeen muistat, miksi lapsena oli niin ankeaa, kun leikkiminen käskettiin lopettaa.
Laula ja tanssi. Lapset ovat siitä kiitollinen yleisö, että ne eivät osaa arvostella, vaan arvostavat kaikkea kreiseilyä. Mitä pienempi lapsi, sen epätodennäköisempää on, että se kielii kenellekään isommalle, että arvaa kuinka äiti/kummisetä/kukavainaikuinen revitteli. Vaikka pientä seuraa ei olisikaan, yksin joraaminen ja hoilottaminen on mielialalääkkeistä halvimpia, nopeimpia ja niillä on vähiten sivuvaikutuksia.
Piirtele ja askartele. Lapsella ei ole aavistustakaan siitä, mikä on hyvä piirros tai askartelutuotos, se vain tekee, koska se on kivaa. Tee sinäkin, älä suorita – et ole minkään kotoiluohjelman juontaja vaan saat toteuttaa itseäsi miten vain.

3) Ole hetkessä, näytä tunteesi

Kun itkettää, itke. Kiipeä lähimmän turvalliselta tuntuvan henkilön syliin ja ole pieni ja heikko ja kerää voimasi, jotta voit kohdata pahan maailman uudestaan.
Kun olet iloinen, hypi ja hihku, kunnes meinaat tikahtua. Ilahduta surullisempia hymylläsi, koska se tarttuu.
Jos on ihan pakko räjähtää, niin räjähdä – ne, jotka rakastavat sinua aidosti, eivät lopeta rakastamasta sinua, vaikka olet välillä maailman rasittavin.
Huomaa kaikki ympärilläsi: lentävät linnut, ohiajavat rekat, kadun toisella puolella kävelytettävät koirat, keinut ja ilmapallot. Maailma on täynnä ihmeitä, jotka ansaitsevat täyden huomiosi. Opiskele niitä, ja viisastut.
Luota, rakasta ja unhoita. Lapsi opettelee jatkuvasti uusia taitoja ja joutuu kohtaamaan mitä rajuimpia pettymyksiä ja takapakkeja. Kun haluat jotain, toimi kuin kävelemään opetteleva lapsi: älä luovuta, usko itseesi, ime ympäristön kannustus itseesi, hehku onnistuessasi, toista toistamistasi, kunnet osaat. Mieti, mitä seuraavaksi ottaisit haltuun.

 

Äiti vaihtoi muut gurut meihin. Huomaa taustalla olevat vaate- ja lehtikasat sekä kuvan epäskarppius – vanhempi meistä ra-kas-taa tekniikkaa, mikä haittaa myös äidin bloggaamista.Opetus: ei se elämä ole niin nokonuukaa.

Hyvinvointi Hyvä olo