Alan kohta uskoa tosissani tähtien asentoihin, koska sen verran moni on manannut eilistä todella huonoksi päiväksi. Yours trulykin oli aivan maansa myynyt, kiitos syksyn, hormonien, väsymyksen ja jännittävän lähitulevaisuuden. Niinpä sitten kyynelehdin ja kiukuttelin koko päivän (=mies- ja lapsiparat!). Logoterapia on kuitenkin tehnyt tepposensa – aikani asioita vatvottuani ja valitettuani mietin, että miten käsittelisin tunteitani, se kun on se seuraava steppi, mikä monesti saattaa jäädä pitkäksi aikaa uupumaan, koska oman huonon fiiliksen märehtiminen on jotenkin oudolla tavalla tyydyttävää.

Tulin sitten iltasella kehittäneeksi pikkuisen harjoituksen. Se ei ole mitenkään vallankumouksellinen, mutta tänään oli puolestaan niin hyvä päivä, että ehkäpä rakentavilla pohdinnoilla oli oma osuutensa käänteeseen.

Kyseessä on tavallaan aarrekartan vastakohta, huoli- ja pelkolista.

Tein siis näin:

1.) Etsin mahdollisimman “ruman” paperin, tässä tapauksessa valitsin tiliotteen kääntöpuolen.
2.) Kirjoitin paperin täyteen kaikkia huolia, pelonaiheita ja ongelmia. Käytin mahdollisimman negatiivista, sensuroimatonta kieltä ja rumaa käsialaa. Yllättäen listalle tuli paljon muutakin, kuin mistä olin päivemmällä ollut ahdistunut. Oksenna vapaasti, kukaan ei tule listaasi lukemaan.
3.) Kun olin valmis, yliviivasin jokaisen kohdan ja toistin mielessäni erilaisia lauseita kuten “Ei pidä paikkaansa”, “Näin ei käy” jne.
4.) Revin paperin niin pieneksi silpuksi kuin pystyin ja heitin roskiin. Polttaminen olisi ollut varmasti hienompaa ja dramaattisempaa, mutta vaatinee hiukan turvallisemmat olosuhteet kuin oman kodin keittiön.