Pahasta

Terveisiä vain metsän keskeltä, jossa ei wlan juuri pelaa, mikä selittää bloggauskatkosta. Kuten varmaan moni muukin, olen pari viime päivää miettinyt Norjan tapahtumia. Muistin, kuinka yllättäen päädyimme viime syksynä puhumaan vetämäni logoterapiakurssin osallistujien kanssa siitä, miksi pahaa on olemassa. Minulla ei tietenkään ole mitään vastausta, ja tällaisissa tilanteissa on paras turvautua viisaampiensa ajatuksiin. Logoterapian isä, Viktor E. Frankl oli Itävallan juutalainen ja joutui toisen maailmansodan aikana keskitysleirille. Sen tehokkaampaa näköalapaikkaa pahuuteen tuskin on. Frankl totesi, ettei voinut yleistää vartijoiden olevan pahoja ja vankien viattomia: eräs vartija osti salaa oman henkensä uhalla lääkkeitä vangeille, ja eräs vanki paransi omia olojaan veljeilemällä vartijoiden kanssa ja passitutti ilomielin tovereitaan kuolemaan. Frankl summasikin, että ihmisiä on kahdenlaisia, kunnollisia ja periaatteettomia. Ylipäätään ihmisen luonteesta ja mahdollisuuksista kertoo paljon se, että ”Ihminen on sekä rakentanut kaasukammiot että astunut niiden sisään rukous huulillaan” (jälleen Frankl-lainaa).
Norjan tapahtumilla spekuloidaan vielä paljon, mutta parhaiten ajatukseni
pahuudesta on summannut logo-guru ja opettajani Tuula Katainen: ”On suostuttava sietämään sitä, mitä ei voi käsittää, antamaan anteeksi se, mitä ei voi unohtaa, kestämään se, ettei kaikkea voi korjata, tyytymään siihen, ettei aina voi parantaa ja kunnioittamaan elämää tästä kaikesta huolimatta tai juuri sen takia.”