Papaan, mars!
Se, että olen kiinnostunut seksistä, tarkoittaa myös sitä, että olen hyvin laajalti kiinnostunut seksuaaliterveydestä, myös siitä tontista, jota gynet hoitavat. Harrastuneisuuteni on tiedossa kaikilla, jotka minua vähänkään tuntevat, joten ajattelen yhä lämpimästi sitäkin hetkeä, kun minulle toimitettiin itsestäänselvyytenä toimitukseen tullut arvostelukappale kirjasta Papa-kokeen kertomaa. Se on valitettavasti yhä rästikirjapinossani, mutta kyseinen opus tuli mieleeni, kun Helsingin kaupunki muisti minua 35-vuotissyntymäpäiväni ansiosta kutsulla joukkotutkimukseen, jossa minusta ja muista vuonna 1977 syntyneistä naisista otetaan papa-näyte.
Yhden arvion mukaan kuitenkin liki puolet ikätovereistani skippaa joukkotarkastuksen.
Hei kamoon!
Papa-näyte antaa sen verran paljon tietoa naisen pyhimmän hapesta, että tilaisuus kannattaa käyttää hyväksi. Isoin pahis on luonnollisesti kohdunkaulan syöpä, jonka hoitoennuste on sitä parempi, mitä aiemmin sen esiaste papan avulla löytyy. Jos olet alle 40-vuotias, niin paina sydämeesi sekin tieto, että juuri meidän joukossamme kyseinen syöpä on yleistynyt.
Papan saa tietenkin otatettua yksityiselläkin, mutta pidän joukkotarkastuksiin osallistumista ikään kuin kansalaisvelvollisuutena, sillä siten saadaan kattavasti hankittua tilastotietoa maamme naisten kohdunkaulojen tilasta. Eihän se papan ottaminen varsinaisesti miellyttävää ole, mutta se käy niin nopeasti, ettei toimenpidettä ole mielestäni senkään takia järkevää välttää. Ainakin Helsingissä näytteenottoajan saa simppelisti varattua tai muutettua netissä, joten en tiedä, miten osallistumista voisi enää helpottaakaan. Ja säästäähän siinä rahaakin muutaman kympin – nehän voi sitten korvamerkitä johonkin kivaa, jolla palkita itsensä yleisen reippauden ja terveydestään huolehtimisen ansiosta.