Perunoista ja Mikko Leppilammesta

Peruna kerrallaan on ykis lempisanonnoistani, jonka kuulin ensimmäisen kerran Mikko Leppilammelta, kun haastattelin häntä vuosia sitten. Leppilampi oli tuolloin vasta uransa, mutta karismaattinen ja mukava kuin mikä – jopa siinä määrin, että minua alkoi ujostuttaa niin, etten pystynyt koko aikaa katsomaan häntä suoraan silmiin. Joka tapauksessa Leppilampi käytti kyseistä sanontaa kuvatessaan tulevaisuuden suunnitelmiaan, ja aloin käyttää ilmaisua muodossa ”Peruna kerrallaan niin kuin Mikko Leppilampi sanoisi”. Pidin sitä vain lystikkäämpänä versiona ”Asia kerrallaan” -sanonnasta, kunnes bongasin kirjastosta sattumalta psykologi Keijo Tahkokallion tunteita käsittelevän kirjan Peruna kerrallaan. Siinä Tahkokallio kertoo äitinsä käyttäneen kyseistä sanontaa ja viitanneen sillä piikatytön paniikkiin, kun pitäisi nopeasti kuoria koko saavillinen perunoita. Ahdistus helpottaa kun keskittyy kuorimaan aina vain yhden perunan mahdollisimman nopeasti. Vastaavanlaisia anekdootteja riittää elefantin syömisestä vuoren siirtämiseen, joten uskottava se on: oli kyse sitten isosta projektista tai ihan vain koko elämästä, paniikin välttää sillä, että tavoitteensa pilkkoo osiin ja yksinkertaisesti vain aloittaa jostain.