Pitäisi-lakossa

Life coachiksi opiskeleva ystävä kertoi koulutuksessaan tekemästään harjoituksessa, jossa oli muun muassa havainnollistettu pitäisi-sanan vaikutusta kehoon. Se kuulemma kirjaimellisesti saa lamaantumaan ja jähmettymään paikoilleen. Melkein mikä tahansa on parempi kuin sanoa pitäisi – se, että innostuneesti haluaa tehdä jotain tai että vain päämäärätietoisesti tekee jotain.

Sisäistin opetuksen hienouden siinä vaiheessa, kun seuraavana päivänä sanoin miehelleni, että meidän pitäisi tehdä jotain kivaa yhdessä. Siis mitä ihmettä, kysymyshän on siitä, että haluan tehdä hänen kanssaan jotain kivaa. Sanomalla pitäisi onnistun myrkyttämään koko hienon aikomuksen tahattomalla negatiivisuudella: kuinka elämäntilanteessamme on (liian) haastavaa järjestää pientä hetkeä kahdestaan.

Mietipä, kuinka paljon käytät pitäisi-samaa ajatuksissasi ja puheessasi. Pitäisi lopettaa tupanakanpoltto, pitäisi pestä pyykit, pitäisi olla sitä jaj tätä. Kun sen korvaa haluan-sanalla tai preesensillä, viitekehys muuttuu yllättävästi. Käsittääkseni ajattelu sanojen vaikutuksesta ihmisen toimintaan ja ajatteluun pohjautuu NLP:hen eli neuro-lingvistic programmingiin (linkki), johon minun on pitänyt jo pitkään tutustua paremmin. Anteeksi, johon olen jo pitkään halunnut tutustua paremmin.

Ps. Kuulemma mutta-sana on yhtä paha. Kaikki, mitä muttaa ennen on sanottu, mitätöityy mutalla. Mietipä vaikka kliseistä dumppausrepliikkiä, joka on mallia Sä oot ihan tosi ihana tyyppi, mutta… Niin, mitä siitä jää kummittelemaan dumpatun sydämeen?