SlutMom

Päätin tuossa jokin aika sitten osallistua elämäni ensimmäiseen mielenosoitukseen. Tai joskus olen tainnut jonkun korttelin pätkän verran olla mukana vastustamassa ydinvoimaa, mutta elokuun 6. päivä järjestettävä SlutWalk (klo 14-17, lähtö Kiasmalta) osuu kyllä sen verran arkaan paikkaan, että pakkohan sinnekin itsensä kammeta. Pikku-J tulee todennäköisesti mukaan, joten lookini lienee ennen kaikkea SlutMom.
Nyt kesällä Hesarissa on ollut ihan kiitettävästi juttuja ja keskustelua raiskauksista ja seksuaalisesta väkivallasta. Toivoisin kovasti, että minulla olisi enemmän vastauksia kuin kysymyksiä siihen, mitä tulee seksuaaliseen väkivaltaan, enkä taida olla ainoa. Pohdin nimittäin sellaisia pikkujuttuja kuin että miksi sitä oikein on (miten se on yhteiskunnan rakenteissa, mikä ylläpitää sen dynamiikkaa) ja mitä ihan oikeasti käytännössä sen kitkemiseksi voidaan tehdä.
Se, miten raiskauksia käsitellään oikeudessa ja miten raiskausten uhreja tuetaan ja autetaan, on ihan jäävuoren huippu, toki tärkeä sellainen. Esimerkiksi siitä on keskusteltu melko vähän, että mikä tekee esimerkiksi miehestä raiskaajan. Olen joitain luentoja kuullut ja juttuja lukenut, joissa on avattu näin tylysti sanottuna sarjapuskaraiskaajien mielenmaailmaa.
Tällaiset tapaukset ovat kohtuuhäiriintyneitä, mutta miten sitten ns. tavalliset tai ainakin toistaiseksi diagnosoimattomat miehet (anteeksi yksioikoinen, tyhmä ilmaisu) miehet? Se mies, joka raiskasi Hesarin yleisönosastoon kirjoittaneen naisen (oli lähtenyt tuttujentuttujen jatkoille, heräsi alasti, oikeuslääkärin tutkinnassa ilmeni merkkejä raiskauksesta), mikä olisi ollut hänen selityksensä: känni, aiempi flirtti, sekava mielentila, vastustamaton houkutus, viha naisia kohtaan, mikä?
Entä treffiraiskaukset, joissa toisen ei on toisen kyllä vaikka ollaan jo puolipukeissa sängyssä? Tai asiakas, joka raiskaa prostituoidun? Tai aviomies, joka raiskaa vaimonsa (nykyään luojan kiitos laissa kielletty)? Tai mies, jota nainen kohtelee seksuaalisesti väkivaltaisesti? Entä mitä ajattelisit, jos kuulisit isäsi, veljesi, miespomosi, eksäsi tai nyksäsi raiskanneen jonkun? Seksuaalisen väkivallan kirjo on valtava, mutta sekään ei oikeuta olkien kohotteluun tai puusilmäisyyteen. Nyt keskustelu painottuu siihen, että potentiaalisia uhreja (homoja, heteroita, naisia, miehiä, nuoria, vanhoja, kuten uusi poliisinaispomo avarakatseisesti luetteli) kehotetaan “pitämään huolta itsestään”. Mutta miten aidosti ehkäistä sitä, että esimerkiksi pienistä pojista (ja toki tytöistä, vaikka ovatkin vähemmistö, kiitos rakenteiden ja dynamiikan) ei kasva hyväksi käyttäjiä tai seksuaalisen väkivallan harjoittajia? Tähän kaikkeen muun muassa SlutWalk hakee vastauksia.

Ja hei, tulkaahan mukaan SlutWalkille! Me naiset olemme kuitenkin lutkia kaikki, jos joltain väärältä tyypiltä kysytään.

Ps. Jotenkin kummasti ajatukseni hyppäsivät Savukeidas-kustantamon keväällä suomentamaan 1960-luvulla vaikuttaneen amerikkalaisen radikaalifeministin Valerie Solanasin SCUM-manifestiin. Olen sen aikoinaan lukenut ruotsiksi, mutta sen muistan, että teksti on rajua ja provosoivaa, niin kuin manifesteissa pitääkin olla. Solanasin käsite SCUM tulee sanoista ”Society for cutting up men”, ja pääviesti se, että miehistä on päästävä eroon. Paljon on vettä virrannut maailman joissa sen jälkeen, kun Solanas ajatuksensa kirjoitti paperille, joten manifestin voi ottaa myös ihan lukukokemuksena.



 

 

Kuva: Guardianin sivuilla kerrottiin Bostonin SlutWalkista. Jos viisaat ajatukset teemasta kiinnostavat, kannattaa Lontoon SlutWalkin herättämiä ajatuksia käydä lukemassa verkkolehdestä – aiheeseen on tarttunut useampikin kolumnisti.