Sori tää pätkii

Kun kirjoitin toukokuun Trendiin juttua itsetunnosta, törmäsin jenkkipsykologi Elaine Aronin näkemyksiin kilpailusta ja yhteyden hakemisesta toisiin. Lyhyesti sanottuna keskinäisestä kilpailusta ja vertailusta tulee paha olo, yhteydestä hyvä olo. Kuulostaa simppeliltä, mutta mitä enemmän aloin yhteyden käsitettä miettimään, sen enemmän se alkoi minua kiehtomaan. Lisäksi se tuntui putkahtelevan sieltä täältä erilaisissa öö.. yhteyksissä.
Nyt minusta tuntuu siltä, että yhteys ja sen puute selittävät melkein mitä tahansa ihmissuhdeongelmia. Mietitäänpä yleisiä valituksia, joiden taustalla kuulee sen, että jompikumpi kokee, ettei yhteyttä ole.

”Sä et kuuntele mua.”
”Mistään tällaisesta ei ole sovittu.”
”Sä et rakasta mua.”
”Sä et ole koskaan aidosti läsnä.”
”Mun asiat ei kiinnosta sua.”
”Miksi mun pitää tehdä kaikki?”
”Sä et ymmärrä mua.”
”Me ei koskaan puhuta.”

Aronin ja monen muun ihmismielen asiantuntijan mukaan aivomme ovat kehittyneet sosiaalisesti ylivertaisiksi muihin nisäkkäisiin verrattuna. Olemme tarvinneet toisia koko ihmiskunnan historian ajan – yhteyden katkaisu tarkoittaisi pahimmillaan kuvainnollisesti eristämistä, hylkäämistä, yksin jättämistä. Sitähän me kaikki pelkäämme sisimmässämme kirjaimellisesti kuollaksemme.

On superinhimillistä ja ihmismäistä yhteyttä. Siksi on niin hirveää erota. Siksi haemme joskus yhteyttä vaikka väkisin riitelemällä ja vaatimalla. Mikäli jännite purkautuu oikein, ihmisten välille syntyy ainakin hetkeksi voimakas yhteys – se selittää, miksi sovintoseksi voi olla niin kivaa.

En ole mikään etymologi, mutta voisin arvata, että sanoilla yhteys, yhdessä ja yhdyntä on varmaan yhteinen kantasana.
Yhteys syntyy yksinkertaisimmillaan yhdessäolosta ja yhteistyöstä. Jo pelkkä ajan viettäminen yhdessä puhumattakaan yhdessä toimimisesta lisää tietenkin ymmärrystä, mikä tekee hyväksikäyttämisen, nokittelun ja konfliktien kaivelun astetta hankalammaksi.
Ja yhteys on myös hyvän seksin perusta. Olen kuullut ihmisten kuvailevan jotakuta teknisesti hyväksi sängyssä, mikä todennäköisesti tarkoittaa sitä, että tämä osaa kaikennäköisiä kinkyjä juttuja, mutta jokin puuttuu, siis se henkinen yhteys. Olen varma, että pari, jolla on vahva henkinen yhteys, voisi teoriassa harrastaa vuosikymmenet seksiä saman kaavan mukaan ja kokea sen olevan joka kerta tajunnanräjäyttävää. Tosin hyvän yhteytensä ansiosta se tuskin päätyisivät tällaiseen ratkaisuun.

Yhteys on kuitenkin vain väline sille, mitä sitä pitkin kulkee: positiivista energiaa. Sitä voisi sanoa myös rakkaudeksi, mutta meidän kulttuurissamme rakkaus tulkitaan tiedostamatta niin kapeasti, että puhutaan mieluummin energiasta, jostain maagisesta tekijä x:stä, joka selittää, miksi omat huolet tuntuvat hallittavimmilta, kun niistä on tilittänyt myötätuntoiselle ystävälle tai miksi rakastetun kainalossa lököilyn jälkeen jaksaa taas tehdä asioita, joita ei hetki sitten olisi millään pystynyt hoitamaan.

Minulla ei ole takuuvarmaa reseptiä yhteysongelmiin. Mutta kun seuraavan kerran otat herneen nenään jostain asiasta, mietipä sitä yhteys-näkökulmasta. Ja olisiko siinä mitään järkeä yrittää ensin palauttaa yhteyttä ja sen jälkeen ratkoa itse ongelmaa?