Taidetta

Raportti Ähtärin Eläinpuistosta ei ehkä niin kiinnosta, mutta sellaisen kesäisen menovinkin voin antaa, että jos satutte samoilla lakeuksilla liikkumaan, niin käykäähän Mäntän Kuvataideviikoilla.
Mäntän tämän vuoden teema on Kunnioita isääsi ja äitiäsi, ja teokset kommentoivat niin kirpakalla, koskettavalla kuin kiukkuisella tavalla perheinstituutiota, vanhemmuutta, lapsuutta ja sukupuolta. Iltasella vielä fiilistelin näkemääni ja tuli jostain mieleen edellinen näkemäni näyttely eli Picasso-läjäys Ateneumissa. Kokemukset kun olivat täysin erilaisia: koin ennen kaikkea käyneeni suorittamassa Picasson, koska kyllähän se nyt kuului yleissivistykseen nähdä. Ryysättyäni hehtaarisaleissa satojen muiden kanssa en ollut varma siitä, mitä käteen jäi – ja sehän taas oli ihan omaa syytäni, koska en osannut oikealla tavalla vastaanottaa noita upeita klassikoita. Mäntän näyttelyyn taas tepastelin avoimin, jopa välinpitämättömin mielin ja lähdin inspiroituneena.
En ole opiskellut kulttuurintutkimusta tai taidehistoriaa sen vertaa, että pystyisin tätä mitenkään fiksummin sanoittamaan, mutta monesti tuntuu siltä, että kulttuuria monesti riivaa jonkinlainen keisarin uudet vaatteet -ilmiö. Juttelin ystävän kanssa, joka työnsä takia kahlaa kahtatoista klassikkonäytelmää läpi. Puhuimme kahdesta niistä (jotka jätän mainitsematta nimeltä, etten menettäisi viimeisiäkin kulttuuriuskottavuuden rippeitäni), mutta olimme molemmat sitä mieltä, etteivät ne nyt niin hääppöisiä ole. Viisitoista vuotta sitten olin Kallion lukiossa enkä olisi koskaan kehdannut moista sanoa, koska oletin, että kysymys on siitä, että minussa on jotain vikaa, ei teoksessa. Samahan pätee myös musiikkiin ja elokuviin, joista tulee arjessa kaikkein eniten puhuttua. Ihmisen maku paljastaa niin paljon, että on turvallista teeskennellä fanittavansa hehkutettua tulokasta tai kaikki mahdolliset pystit saanutta teosta. Jotain mieltä, etenkin yleistä mielipidettä vastaan, oleminen on pelottavaa, koska silloin voi joutua perustelemaan näkemyksensä, puhumattakaan siitä, että voi tajuta olevansa väärässäkin. Niin tai näin, mahdutan elokuuhuni ihan varmasti Kiasman Ars1 -näyttelyn ja ainakin yhden Tuntemattomien kontin näyttelyn.