Täti eikä tyttö enää

Poden alitajuisesti pientä ikäkriisiä – täytän muutaman päivän kuluttua 35 vuotta. Kun sen tajusin, laskeskelin myös, että se tarkoittaa viidettä seitsemän vuoden syklin täyttymistä. Vakuuttuneena hetken merkittävyydestä aloin googlailemaan elämänkaaripsykologista tietoa, ja kas, mitä sainkaan selville.
Olen keski-iän kynnyksellä, kuten yksi lähde kauniisti asian ilmaisee.
Hallelujah! Tuskin tarvitsee sen pidempään luodata sitä, että olen kokenut olevani vielä nuori, jolla on koko elämä edessä. Olenko siis enää kiusallisen nuorekas (jos sitäkään) enkä edes tajua sitä?
Mutta turhamaisuus sikseen, nyt kun on maisterintutkinto, hienoja merkintöjä cv:ssä, kaksi lasta, aviomies ja asuntovelka, olen jollain aivopuoliskolla alkanut miettiä tulevaa – kun olen saanut kaiken, mistä nuorena unelmoin, niin mitäs seuraavaksi? Mikä on paikkani maailmassa, mitä voin tehdä tämän kaiken hyväksi? Mitkä ovat seuraavat haasteeni? Ehdotuksia, anyone?