Yhden tähden ilta

Olen ollut tänään naimisissa mieheni kanssa kolme vuotta. Koska tällä setillä kahdestaan ulkona käyminen ei käy tuosta vain, tavaksi on tullut korvata kahdenkeskisten ravintolahetkien määrä laadulla. Illalla tie vie yhden Michelin-tähden Postres. Vähän jännittää: mitä flunssasta toipuva taapero tuumaa, miten tuttipulloa hylkivällä Vivillä menee hoidossa sekä se, että täyttääkö rafla kovat odotukseni.
Ratsaamistamme Michelin-tähti ravintoloista mielestäni paras on ollut göterborgilainen 28+, vaikka veikkaan, että että en todellakaan ole yhtä pätevä tekemään perusteltuja arvioita kuin joku syvällisesti ruoka- ja viinikulttuuriin perehtynyt ihminen. Oma tapani luokitella kokemuksia kun loppujen lopuksi liikkuu hyvää/ei niin hyvää -akselilla.
Pitkä pienistä annoksista koostuva menu ja siihen sommitellut viinit ovat kuitenkin elämys kelle tahansa, jolle ruoka on muutakin kuin pelkkää polttoainetta. Rahaa toki iltaan palaa, mutta kun tekee jotain kerran vuodessa, niin se on sen arvoista, etenkin kun yhteisellä ajalla ja kulinaristisella fiilistelyllä korvataan myös vuosipäivälahjat.