Yksi versio ihmissuhteiden säännöistä

Logoterapia rulettaa, mutta olen varmaan ikuisesti kiinnostunut kaikista terapiasuuntauksista. Yksi ystäväni opiskelee hahmoterapeutiksi, ja hänen kanssaan käymieni keskusteluiden takia olen vannonut, että tutustun  hahmoterapiaan paremmin. Perehtyminen alkoikin elämäntilanteeseen sopivan iisillä tavalla: kirjastossa käydessäni käteeni osui argentiinalaisen hahmoterapeutin ja psykiatrin Jorge Bucayn kirja Parantavat tarinat. Mies taitaa tarinan iskennässään olla yhden sortin vastine Paulo Coelholle (jolla ei kuitenkaan ole käsittääkseni terapiakoulutusta?) ja jos Coelhosta tykkää, niin kannattaa kirja lukaista.

Bongasin sen sivuilta alla olevan runon, jonka Bucay sanoo kirjoittaneensa tiivistääkseen ”säännöt” ihmisten kesken toimimiseen. Muistan aikoinani sen jostain löytäneeni ja meilanneeni seurustelun alkuaikoina miehelleni, jonka kanssa kävimme tuolloin hyvin syvällisiä, intiimejä ja herkkiä keskusteluja luottamuksesta, toivosta ja rakkaudesta. Joten ei muuta kuin copypastettamaan, kaikki rakastavaiset!

 

Tahtoisin, että kuuntelisit minua,
mutta et tuomitsisi minua;

tahtoisin, että kertoisit näkemyksesi,
mutta et neuvoisi minua;

tahtoisin, että luottaisit minuun,
mutta et esittäisi minulle vaatimuksia;

tahtoisin, että auttaisit minua,
mutta et päättäisi minun puolestani;

tahtoisin, että pidät minusta huolta,
mutta et vangitsisi minua;

tahtoisin, että halaisit minua,
mutta et rutistaisi minua kuoliaaksi;

tahtoisin, että kannustaisit minua,
mutta et valehtelisi minulle;

tahtoisin, että tulisit lähemmäksi minua,
mutta et ottaisi minua valtaasi;

tahtoisin sinun tietävän, että voit luottaa minuun,
täysin, nyt ja aina…