Juoksuhiekkaa käsissäni
Vapautan sen kaiken tuulen matkaan
Sisältäni avautuvat vanhat traumat
Kietoutuneena sydämeni ympärille raskain juurin
Tiukassa ovat menneet haavat
Pitkään sinnittelin
Aika ei paranna, se ainoastaan lievittää ja luo uusia muistoja
Vaikeat tilanteet avaavat jälleen väylän jolloin näen ja koen ne saostumat jotka sydäntäni ympäröivät
Tähtitaivaan alla hengittelen, huudan kipuani ulos
Olen lukossa, en näe hetkestä poispääsyä kivuistani, koetan löytää punaista lankaa sitä kuitenkaan löytämättä
Tuska, tuo ihana kivuliain tunne, luo minuun mustan pilven joka etsii löytäjää, avaajaa joka ottaa sen vastaan
Uskallanko jälleen kohdata mitä sydämeni haluaa minulle näyttää
Päätän uskaltaa
Antaudun
Annan sateen tulla
Frida Kahlo