Juoksuhiekkaa käsissäni

Vapautan sen kaiken tuulen matkaan

Sisältäni avautuvat vanhat traumat

Kietoutuneena sydämeni ympärille raskain juurin

Tiukassa ovat menneet haavat

Pitkään sinnittelin

Aika ei paranna, se ainoastaan lievittää ja luo uusia muistoja

Vaikeat tilanteet avaavat jälleen väylän jolloin näen ja koen ne saostumat jotka sydäntäni ympäröivät

Tähtitaivaan alla hengittelen, huudan kipuani ulos

Olen lukossa, en näe hetkestä poispääsyä kivuistani, koetan löytää punaista lankaa sitä kuitenkaan löytämättä

 

Tuska, tuo ihana kivuliain tunne, luo minuun mustan pilven joka etsii löytäjää, avaajaa joka ottaa sen vastaan

Uskallanko jälleen kohdata mitä sydämeni haluaa minulle näyttää

Päätän uskaltaa

Antaudun

Annan sateen tulla