Se oli kuin vankila josta vapauduin

Vapaaehtoinen sitoutuminen aikaan jossa en nähnyt enää itseäni

Hapuilin pimeydessä koettaen löytää murusia kohti valoa

Se oli kuin vankila jota siedin

Siedin yksinpuhelua

Toiveita onnesta jota janosin kokea

 

Seison sillalla

Näen taivaan aukenevan

Minulla ei ole kiire enää mihinkään

Olen perillä

Olen perillä omassa itsessäni, tässä hetkessä

Riisun vanhat kuvitelmat

Palaan alkuun

En ole menettänyt mitään

Minussa on kaikki se rakkaus mitä tarvitsen

 

Luottaessani korkeimpaan

Tulevaisuus verhon takana

Luovutan tahtoni

Antaudun elämän virtaan sellaisena kuin sen käsitän

Olen tyhjä taulu

Arvostan matkaani, kivikkoista ja syvää

Iloitsen hetkissä joissa tunnen eläväni, jolloin näen ohjelmointien läpi

 

On unelma onnesta, on unelma ajasta joka on tulossa, joka on ja pysyy, ei karkaa, ei kahlitse

Joka hetki lähempänä

Luotan

Sukellan sen kirkkaimpaan kohtaan

Sieluni kylpee, nousee ja elää!