Se oli kuin vankila josta vapauduin
Vapaaehtoinen sitoutuminen aikaan jossa en nähnyt enää itseäni
Hapuilin pimeydessä koettaen löytää murusia kohti valoa
Se oli kuin vankila jota siedin
Siedin yksinpuhelua
Toiveita onnesta jota janosin kokea
Seison sillalla
Näen taivaan aukenevan
Minulla ei ole kiire enää mihinkään
Olen perillä
Olen perillä omassa itsessäni, tässä hetkessä
Riisun vanhat kuvitelmat
Palaan alkuun
En ole menettänyt mitään
Minussa on kaikki se rakkaus mitä tarvitsen
Luottaessani korkeimpaan
Tulevaisuus verhon takana
Luovutan tahtoni
Antaudun elämän virtaan sellaisena kuin sen käsitän
Olen tyhjä taulu
Arvostan matkaani, kivikkoista ja syvää
Iloitsen hetkissä joissa tunnen eläväni, jolloin näen ohjelmointien läpi
On unelma onnesta, on unelma ajasta joka on tulossa, joka on ja pysyy, ei karkaa, ei kahlitse
Joka hetki lähempänä
Luotan
Sukellan sen kirkkaimpaan kohtaan
Sieluni kylpee, nousee ja elää!
Peilaamisen lahja
Kuinka monet kerrat luulin että sielunsyvyys täydennetään yhdistymällä toiseen ihmiseen
Kuinka kauan hapuilin ja kompuroin kunnes aloin nähdä selvemmin
Ei ole absoluuttista totuutta ihmisten välisissä suhteissa
Ei ole oikeita käytösmalleja joita voi liukuhihnoittain luukuttaa totuutena
On olemassa sydän kompassina, intuitio, pelon yli pääsy ja sitä kautta sielun oma eheytyminen
On olemassa jokaisen uniikki piirros matkasta johon voi mahtua mitä vain
Piirroksesta jolle ei löydy vielä selitteitä tai kirjoitettuja juonikuvioita
Me ihmiset kuljemme matkamme yksin, oli rinnallamme vaikka miten paljon läheisiä tai ei
Itse me sukellamme itseemme
Uskaltautuessa paljastamaan kasvumme kohdat, rajamme ja toiveemme
Itse me korjaamme ja hoivaamme sitä sielua joka on kulkenut aikojen halki ja jättänyt jälkeensä kokemuksia jotka tuovat kyyneleet silmiimme hyvässä ja pahassa
Meidän tarvitsee luottaa
Luottaa sisäiseen ääneemme
Tutustua itseemme syvemmin
Päästää haavat vuotamaan
Eheyttää lempeästi ja jatkaa matkaa
Toistemme kautta näemme kipukohtamme, kasvun mahdollisuuden
Kuitenkin vastuunamme korjata itsemme ehjiksi
Ommellen kultalankaa kipuihimme
Nähdäksemme valon yläpuolellamme ja sydämen hehkusta jossa Korkein asuu
On kunnia saada elää tässä ajassa
Jossa herääminen on totta
Toistemme kautta, peilaten toinen toisiamme
Saamme paljastaa sen todellisen minämme keitä todellisuudessa olemme
Anna siis mahdollisuus itsellesi
Anna aikaa ja raota sielusi ovea
Päästä totuus sisään
