Vegaanisia aamupaloja

Hyvää huomenta! Tarvitsen tänään ravitsevaa aamupalaa, sillä juoksin eilen kymmenen ja puoli kilometriä Vaasan maratonissa. Tämä oli ensimmäinen juoksutapahtumani ikinä, joten hölkkäsin vahvasti jonon hännillä, mutta pääsin kuitenkin omiin tavoitteisiini, jotka olivat puolentoista tunnin aika (tämä jopa alittui minuutilla :D), sekä se etten kävelisi ollenkaan.

Kisan jälkeen lepäsin hetken, söin Naarau-ravintolasta haettua pizzaa, ja sitten lähdin kaverini Annan kanssa opiskelijabileisiin. Pääsimme Annan kanssa molemmat opiskelemaan sosionomeiksi, mutta jouduimme eri luokille. Eilen kaikki ykköset kuitenkin juhlivat yhdessä, ja mekin menimme paikalle, vaikka olemmekin kolmekymppisiä, ja meillä on kummallakin lastenistuimet pyörissämme 😀

Haalaribileisiin emme enää lähteneet jonottamaan, vaan häippäisimme lastenistuimet paukkuen pienelle pubikierrokselle, ihan kahdestaan. Olin jälleen kerran alkoholittomalla linjalla, join vain yhden Indian tonicin jäillä, sekä yhden Brewdogin Nanny State-oluen, ja ne riittivät minulle, vaikka niissä ei ollut prosentin prosenttia alkoholia. Ja sitten olinkin valmis lähtemään nukkumaan.

No mutta, ne aamupalat. Olen jo pitkään kuvaillut aamupalojani Instagramiin, joten tässä tulee parhaita kokonaisuuksia, sekä tämän aamun aamupala, jota syön tässä samalla, tätä kirjoittaessani.

1.

IMG_20180902_085623.jpg

Teen usein ison kasan kotitekoista mysliä, sillä kaupan myslit ovat joko täynnä sokeria, tai sitten liian kalliita. Syön joskus harvoin myslini kasvijugurtin kanssa, mutta useimmiten, kuten tässäkin kuvassa, siinä on mukana ihan vaan Rainbown kauramaitoa. Kuvassa lisäksi kaksi ruisleipää Tartexilla, kurkulla ja tomaatilla. Kahvi on ilmeisesti vasta tippumassa.

2.

IMG_20180902_085200.jpg

Tässä lähes samanmoinen aamiainen, mutta myslissä on mukana banaania, kahvi (Rainbown kauramaidolla) on jo valmista, ja olen jaksanut mehustaa itselleni omena-selleri-pinaattimehun.

3.

IMG_20180902_085049.jpg

Sitten vielä tämän aamun aamiainen! Tartex-leipä on näköjään aamupalojeni vakiovaruste 😀 Lisäksi mukana tofusta ja kikhernejauhoista paistettua scramblea, pari omenaa ja VETTÄ. Muista kuvista tämä ei selviä, mutta kahviakin tärkeämpää minulle on juoda aamulla vettä. Muuten en lähde käyntiin.

Tänään on tiedossa ihana, kiireetön ja aikatauluton päivä. Taidan keittää lisää kahvia ja lukea vähän, sillä sunnuntaina voi syödä aamupalaa vaikka yhteentoista asti, eikä kukaan kohottele kulmiaan.

Ihanaa päivää kaikille jotka tätä lukevat!

 

Koti Ruoka ja juoma

Perjantai-illan biohajoaminen

Kelatkaa, on perjantai-ilta, ja blogaan reaaliajassa, keittiönpöydän äärestä. Kirjoitan kännykällä, siksi kuvat ovat taas mitä ovat.

Kuvilla ei nyt ole niin suurta väliä, sillä mieleni on ollut jo monta päivää jossain ihan muualla. Jännästi luulisi, että minua askarruttaisi huomenna juostavan Vaasan maratonin kymmenen kilsan lenkki, tai tänään alkanut sosionomikoulu, mutta ei, ne ovat viimeisinä mielessäni.

Minä nimittäin mietin, että miksi kaikki mahdollinen ei ole jo biohajoavaa? Tai kuka edes pysäyttäisi turhan muovinvalmistuksen? Miksi tämä maailma on tällainen, täynnä tarpeetonta roskaa joka ei koskaan maadu, ja lisää syljetään ulos jatkuvalla syötöllä? Miksi mikään isompi instanssi ei puutu tähän, miksi kaikki vastuu sysätään yksittäisille ihmisille?

Me emme nimittäin osaa tätä hommaa. Tai ainakaan minä en osaa.

IMG_20180831_215939.jpg

Minun kulutuskäyttäytymiseni on ”en sentään”-pohjaista. Vaikka inhoan pestä hiuksiani ruokasoodalla ja omenaviinietikalla, ja pelkkää vesipesua en voi ajatellakaan, niin en sentään osta mitä tahansa shampoota, vaan aina ekologista. Siitä tulee turhaa muoviroskaa, mutta sisältö on luonnolle vähän parempi. Samalla tuen yritystä, jonka arvoja haluan kannattaa.

Tämä juuri on se ongelma. Maailma kärsii tällä hetkellä ylikulutuksesta, ja vaikka ostaisin mielestäni kuinka puhtoiselta ekoyhtiöltä tahansa, niin se on silti ostamista. Ja nimenomaan ostamista pitäisi pystyä rajoittamaan, se mitä ostaa tulee vasta sen jälkeen.

Ja minä rakastan ostamista. Rakastan meikkejä, shampoita, hoitoaineita, kahveja, siivousvälineitä ja reppuja. Mutta en sentään osta uusia vaatteita ellen todella tarvitse niitä, vaan suosin kirppareita.

Enkä sentään kuvittele olevani kumminkin aika ekologinen ostaja, vaikka tänäänkin olen taas ostanut vaikka ja mitä, kuten Coca-Colaa, muoviin pakattua paperia, ja monta kuppia kahvia. Mutta en sentään enää polta tupakkaa!

Jotta minä muuttaisin kulutuskäyttäytymistäni, täytyisi tapahtua jokin paljon isompi muutos kuin se, että ainakaan minä en sentään lentele yksityiskoneella.

Tämän aiheen miettiminen on loputon suo, jossa saa vedettyä aivonsa nopeasti vinksalleen, eikä mitään merkittävää hyötyä pääse syntymään. Ihan yhtä hyvin voisi istua perjantai-iltana keittiössään blogaamassa maatumattomalla kännykällään, ja manaamassa sitä, miksi kaikki ei ole jo biohajoavaa.

Mikä sadetanssi pitäisi tanssia, että maailma muuttuisi edes vähän nopeammin?

 

Suhteet Oma elämä Ajattelin tänään