Avaruuslaulu

30.8.2018 avaruuslaura

Pikku skorpioni

Satuin löytämään miehen järkkärin, ja sen uumenissa odotti antiikkisia kuvia syksyltä 2015, kun olin raskaana, ja elimme keskellä vessaremonttia.

Kävin silloin töissä Kulttuuritoimistolla, ja jouduin välillä makaamaan toimiston aulan sohvalla, kun oli vähän huono olo. Minua otti myös päähän käydä lounaalla kaupungilla, kun aina joku puolituttu tuli vastaan ja mölisi suureen ääneen, että mahani oli iso. Damn straight, niinku?

Olin kamalan suojelevainen itseäni ja vauvaani kohtaan. En olisi halunnut olla esillä yhtään mitenkään, ja inhosin kun joku taputti minua mahalle lupaa kysymättä. Kielsin äitiäni järjestämästä minulle vauvajuhlia, sillä koko ajatus ahdisti. Minulla oli hyvä olo vain kotona, ja se on paljon sanottu, sillä siellä tehtiin tosiaan vessaremonttia, ja sain juosta ison mahani kanssa naapuriin, jos minun piti päästä vessaan.

Vaikka en olekaan mikään hullu horoskooppi-ihminen, niin astrologia toi jostain syystä turvaa uuteen tilanteeseen. Lasketun ajan perusteella vauvasta oli tulossa skorpioni, ja googlasin yhä uudestaan gemini mother scorpio child tai libra father scorpio child. Joskus huonona hetkenä googlasin myös gemini woman libra man love combatibility.

Laskeskelin, että jos vauva syntyisi etuajassa, hänestä saattaisi tulla myös vaaka, kuten isästään. En kuitenkaan tosissani uskonut että vauva tulisi etuajassa, sillä kaikki tuttuni olivat saaneet kärvistellä viikkoja yli lasketun ajan esikoista odottaessaan.

Kun syksy alkoi pimetä ja laskettu aika lähestyä, lopetin työt ja makasin kotona puuskuttamassa. Teimme listan vauvatarvikkeista, jotka meiltä vielä puuttuivat, mutta niiden kanssa ei ollut kiire, sillä laskettuun aikaan oli vielä matkaa.

Sitten vauva syntyi, lokakuun lopussa, muutaman päivän etuajassa, mutta kuitenkin skorpionina. Olin tosiaan ollut aivan varma, että joutuisin odottamaan yli lasketun ajan, enkä ollut henkisesti valmistautunut, kun supistukset alkoivat. En saa koskaan tietää, mitä tämä henkinen valmistautuminen olisi tarkoittanut, olisiko synnytys sujunut jotenkin täysin eri tavalla, jos olisin saanut enemmän aikaa valmistautua? Tuskinpa vain.

Mies rynnisti hakemaan listaamamme vauvatarvikkeet melkein suoraan synnytyslaitokselta. Puoliakaan niistä tavaroista ei lopulta tarvittu, mutta mistä me sen olisimme silloin tienneet, me kaksi untuvikkoa, gemini woman ja libra man.

Vessaremontti tuli valmiiksi sillä aikaa, kun minä ja vauva lepäsimme synnytyslaitoksella. Ja sen jälkeen me lepäsimme kotona, näin, vierekkäin, minä ja pikkuinen poikaseni, skorpionin merkissä syntynyt.

Suhteet Oma elämä Lapset Raskaus ja synnytys

29.8.2018 avaruuslaura

Aarre

Isältä jääneet tavarat ovat nuhjuisia ja kahvin tahrimia. Hän säilytti niitä siellä täällä, kotona tai työhuoneellaan, ja tavarat saivat hänen mielestään olla levällään, ”odottamassa inspiraatiota”, kuten hän aina sanoi.

Isä keräsi huolettomasti tavaraa kotiinsa, kuin tilaa olisi ollut loputtomiin. Hän osteli torimyyjiltä pieniä lasieläimiä ja onnennukkeja, ja tuli viimeisinä vuosinaan usein vastaan kaupungilla kirja- tai levykaupan kassia kanniskellen. Kassissa hänellä oli aina jokin välttämätön rockelämäkerta tai levyboksi, joita hänellä oli jo valmiiksi pienen kirjaston verran.

Työhuoneellaan isällä oli maalitahraisia kitaroita, musiikkilehtiä, pinttyneitä kahvikuppeja, likaisia lasipurkkeja, hengityssuojia ja koppuraisia pensseleitä. En käynyt työhuoneella usein, se ei ollut lasten paikka, sillä siellä leijuivat vaaralliset maalihuurut. Sen muistan, että työhuone oli aina kuin pommin jäljiltä, mutta isä tiesi silti missä mikäkin tavara oli. Kun äiti ja isä erosivat, isä muuttikin hetkeksi työhuoneelleen, ja istui voimattomana portailla revenneessä college-paidassa, kun kävimme nopeasti katsomassa häntä.

Myöhemmin isä luopui työhuoneestaan, ja rupesi maalaamaan kotonaan. Jossain välissä hänellä oli yhteinen työtila veljeni kanssa, ja he käyttivät samaa maaliruiskua. Äiti mäkätti heille, että hengityssuojaa pitää muistaa käyttää, vaikka olisi kuinka inspiroitunut.

Tämä Neil Youngin Zuma-levyn nuottikirja on epäilemättä ollut isällä työhuoneella. Hän tapasi ensin maalata, ja sitten maalin kuivumista odottaessaan soitella kitaraa.

Hän on siellä nytkin. On viileä aamupäivä, hän on tullut työhuoneelle bussilla, jatkamaan siitä mihin edellispäivänä jäi. Hän on tutkinut tekeillä olevaa maalaustaan: mitä se esittää, näkyykö siinä jotain kiinnostavaa? Hän on jo kastamassa pensseliä, mutta huomaa viime hetkellä, että se oli menossa kahvikuppiin. Hän huuhtaisee lasipurkin, ja laskee sinne puhdasta vettä. Sitten hän työstää pohjaa hetken.

Hän jättää keskeneräisen teoksen kuivumaan, ei edes vilkaise sitä, ja poimii kitaran lattialta. Hän istuu ratkenneeseen nojatuoliin, asettelee kahvikupin viereensä jakkaralle, ja poimii taskustaan slideputken. Miten se Don’t cry no tears menikään? Zuma-nuottikirja löytyy lattialta ruskean buutsin vierestä. Kahvia pärskähtää kirjan kannelle, mutta se ei haittaa. Kirja aukeaa oikealta kohdalta. Hän soittaa riffiä, vilkuilee sanoitusta ja lauleskelee. Don’t cry no tears for me… Old true love ain’t too hard to see.

Hän ei ole omasta mielestään mikään laulaja, mutta hänellä on ihan mukava, möreä ääni, josta tulee joskus mieleen Tom Waits. Pian Don’t cry no tears vaihtuu joksikin muuksi biisiksi, slideputki vinguttaa kitaran kieliä, ja laulu jää taustalle.

Hän soittaa, kunnes on taas aika maalata.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe