Ei tunnu ihan hirveän pahalta, siitä huolimatta että on maanantai. Johtunee rauhallisesta viikonlopusta, joka pärähti käyntiin mieltä avartavalla joogatunnilla.

Joogaopettajani oli matkoilla, joten paikalla oli sijainen, johon suhtauduin heti skeptisesti. Se oli kakaramaista, tiedän, mutta en voinut itselleni mitään, olen tottunut tietynlaiseen joogaan ja pelkään muutoksia 😀 Sijainen aloitti tunnin äänimaljameditaatiolla ja chakrojen läpikäymisellä, ja oli hyvin lähellä etten marssinut samantien ulos sieltä. Oikeasti en tietenkään lähtenyt mihinkään, vaan suljin silmäni ja ajattelin, että kokeillaan sitten.

Koko tunti oli lopulta tosi hyvä, erilainen kuin mihin olin tottunut, mutta silti yhtä tehokas, sillä hikoilin taas naamasta asti (tällä kertaa olin onneksi muistanut ottaa mukaan pyyhkeen tätä ilmiötä varten). Loppurentoutuksessa jopa pillitin. Olen kuullut että joogatessa itkeminen on ihan tavallista, mutta tämä oli ensimmäinen kerta kun se tapahtui minulle.

Tästä pääsemme siihen lopputulokseen, että vaikka suhtautuu epäilevästi chakroihin ja muuhun hippeilyyn, niin jos pitää mielensä avoimena, voi yllättyä iloisesti.

Muuten viikonloppuun mahtui leikkitreffit, retki merenrantaan, väsymyksen takia keskeytetty leffailta, HopLop-riehumista ja koko perheen neljän tunnin päikkärit. Yhden lenkinkin kävin juoksemassa, tällä kertaa lyhyen.

Nyt aloittelen päivää ystävältä saadussa pilkullisessa haalarissa, joka on nerokas maanantaivaate. Tänäkin aamuna lisäsin asuun vain lenkkarit ja trenssin, ja käväisin viemässä lapsen tarhaan.

Meikkiä en lisännyt, enkä varmaan lisääkään. Hiusten harjaamistakin vasta harkitsen.

Aamupala, jonka söin palattuani viemästä lasta, oli yksinkertainen: ruisleipää, Tartexia, tomaattia, pinaattia, ja kahvia kauramaidolla.

Tämä ei ole yhteistyöpostaus Tartexin kanssa, mutta en kieltäytyisi, jos sellaista tarjottaisiin. Tämä tuubi on nimittäin ostettu perjantaina, ja se vetelee jo nyt viimeisiään. Yleensä teen vegaaniset levitteeni itse, enkä tykkää valmisruuista, mutta Tartex on sokea pisteeni.

Nyt alan paiskimaan hommia, ennen kuin hairahdun muistelemaan 2000-luvun alkua, joka oli jostain syystä Tartexin kulta aikaa. Long live paprika-, oliivi- ja herkkusieni-Tartex! Muistajat muistaa 😀