Kun Kaija Koo uiskenteli alitajuntaani

Vaatteiden ostamislakkoni on sujunut tähän mennessä ihan hyvin. Siivosin juuri koko vaatekaappini, ja kartoitin samalla mitä vaatteita tarvitsen lisää. Yllättäen suurin tarve oli t-paidoille, sekä yläosille jotka eivät olisi villapaitoja. Päätin siis sallia itselleni yläosien ostamisen, mutta toki vain kirppiksiltä, ja sieltäkin hyvin harkitusti.

En ole käynyt kirppiksillä aikoihin, mutta eilen äitini raahasi minut puoliväkisin mukaansa. Oli surullista huomata, etten nauttinut etsimisestä ja kiertämisestä enää samalla tavalla. Löysin paljon kaikkea ihan hienoa, mutta jätin ne ostamatta joko materiaalin, hinnan tai ihan vaan pelkän yhdentekevyyden takia.

Jotain kuitenkin löytyi, nimittäin farkkuinen ysäribleiseri, hinta 2,50 euroa. En tiennyt sellaista kaipaavanikaan, ennen kuin näin vaatteen edessäni. Epäilen että ostopäätökseeni vaikutti se, että ennen kirppikselle lähtöä katselin Areenasta kammottavaa Suomen suosikit-ohjelmaa suoraan 1990-luvun alkuvuosilta. Ohjelma oli harvinaisen vaivaannuttavaa katsottavaa, mutta ilmeisesti Kaija Koon hieno ysärityyli uiskenteli alitajuntaani, sillä farkkubleiseri oli pakko saada.

 

IMG_20180314_103203_resized_20180314_103630088.jpg

 

IMG_20180314_103219_resized_20180314_103629686.jpg

IMG_20180314_103249_resized_20180314_110017432.jpg

 

Äidin kanssa on muuten hauskaa käydä kirppareilla, sillä katsomme tavaroita ja vaatteita täysin eri tavalla. Äiti nappaa kaiken värikkään ja kuviollisen, kun minä taas katselen hillittyjä värejä, mustaa, tummansinistä, viininpunaista ja raidallista. Äidin mielestä ostan aina vaatteita, jotka eivät näytä ”miltään”. Se onkin tavoitteeni, sillä sellaiset vaatteet näyttävät yleensä parhailta päällä.

Nyt jatkan kuitenkin taas kirppistaukoani, sillä en minä tätäkään vaatetta olisi tarvinnut. Syytän Kaija Koota ja Suomen suosikit-ohjelmaa tästä onnellisesta hairahduksestani.

Muoti Ostokset Päivän tyyli

Sudet lihaani haukkaavat ja liskot taivaalla laukkaavat

Tässäpä taas lista, olkaa niin hyvät. Pöllitty vanhan tavan mukaan Sandra Beijeriltä.

 

Koska itkit viimeksi, ja miksi?

Sen täytyy olla viime viikolla, sillä tällä viikolla en ole itkenyt ollenkaan. En ole ihan varma itkun syystä, mutta se on melko varmasti liittynyt minun ja miehen välisiin riitoihin, joita olemme varovaisesti ruvenneet selvittämään. Olen saattanut itkeä vain senkin takia, että olen ymmärtänyt miestäni mielestäni jotenkin erityisen hyvin. Itken yleensäkin aika helposti, enkä pelkästään siksi että olen surullinen.

Kolme asiaa jota et voi sietää?

1. Katkeruus. En vähättele kenenkään raskaita kokemuksia, mutta en voi myöskään sietää ihmisiä, jotka jäävät vuosikausiksi hautomaan asioita. Kuulun siihen koulukuntaan, että asiat joko selvitetään, tai sitten ne unohdetaan ikiajoiksi.

2. Jos radio (varsinkin Radio Vaasa!) on päällä julkisessa tilassa. Myös auki olevat telkkarit ravintoloissa, palvelutaloissa, sairaaloissa ja ties missä ärsyttävät.

3. En halua kuulostaa snobilta, mutta nykyaikainen listamusiikki. Yök. En pysty.

Millainen olit koulussa?

Ala-asteella olin hyvin hiljainen ja ujo, suorastaan pelkäsin koulua ja ihmisiä. Yläasteella ja lukiossa olin vähän räväkämpi, mutta olin silti pohjimmiltani rauhallinen, sellainen mihinkään osallistumaton, yksin viihtyvä piirtelijä.

Kun olen käynyt aikuisena luokkakokouksissa, on ollut outoa huomata että vanhat luokkakaverit pitävät minua edelleen hiljaisena ja ujona, vaikka olen nykyään paljon sosiaalisempi kuin silloin, ja ujo en ole enää ollenkaan. Hiljaisuus ja taustalle jättäytyminen taitaa olla minulle jokin koulurooli, sillä myös ammattikorkeassa opiskellessani olin hyvin hiljainen, ainakin aluksi.

Hyvä ystäväni sanoi minulle juuri, että totean tilanteen aina aluksi kauempaa, ja vasta sitten hyppään keskelle sitä 😀 Sellainen olen varmaan ihan kaikkialla, myös koulussa.

 

IMG_20180314_134829_resized_20180314_014904179.jpg

 

Mistä stressaannut?

Jos en keksi aihetta kolumnille, jos joudun keskelle liian suurta väkijoukkoa, jos koen tekeväni väärin jotakuta kohtaan, jos unohdan toistuvasti soittaa jollekin, jos on aihetta pelätä että joku tulee valittamaan minulle, ja varsinkin jos joku tulee valittamaan minulle.

Kolme asiaa jota rakastat?

1. Musiikki

2. Kahvi

3. Kirjat

(perhe, ystävät ja rakkaus ovat sanomattakin selviä, eikö vaan)

Miten uskot että muut näkevät sinut?

En kyllä yhtään osaa sanoa. Toivottavasti ihan kivana ihmisenä 😀 Stressaantuneena en osaa olla mukava, mutta muuten yritän olla. Jos ihan oikeasti mietin, niin monet varmaan näkevät minut aikamoisena idealistina ja taivaanrannanmaalarina.

Miten näet itse itsesi?

Tähänkin on aika vaikea vastata. Näen itseni usein vähän huonossa valossa, ja vähättelen ja häpeän itseäni helposti. Yritän muistaa, että se olen minä itse joka ajattelee niin, muiden ajatuksiahan en voi tietää.

 

IMG_20180314_134741_resized_20180314_014903480.jpg

 

Mikä tilanne on mielestäsi työläs/nolo?

Tällaiset tilanteet ovat iän myötä vähentyneet ihan älyttömästi. Nykyään tuntuu että selviän melkein mistä vain. Noloa on mielestäni unohtaa jokin tärkeä asia, tai jos vaikutan vahingossa jotenkin välinpitämättömältä, tai siltä etten hoida asioita kunnolla.

Koska tunnet olevasi kauneimmillasi?

Aina kun olen laittautunut sellaiseksi, eli meikannut, harjannut hiukset ja pukeutunut puhtaisiin vaatteisiin. Juuri nyt tunnen itseni maailmanluokan kaunottareksi lähes aina kun päälläni on villakangastakki toppatakin sijaan, ja jalassa Doc Martensit eikä rumia talvimonoja ja ruttuisia villasukkia. Odotan kevättä ja kevätpukeutumista jo aika paljon!

Mille nauroit viimeksi?

Yhdelle Arja Tiaisen runolle. Voin näyttää sen, mutta kerron aiheesta lisää joku toinen päivä.

 

IMG_20180314_103518_resized_20180314_103553974.jpg

 

Mitä asiaa olet ajatellut paljon?

Ajattelen paljon ihmisyyttä, inhimillisyyttä, pahuutta, hyvyyttä ja anteeksiantoa. Joskus saatan ajatella jotain tuttua ihmistä, ja näen hänet mahdollisimman inhimillisessä, ystävällisessä valossa, kuin rakastaisin häntä ehdoitta.

Kolme asiaa joita pelkäät?

1. Että lapseni satuttaa itsensä.

2. Että en saa koskaan mitään valmista aikaan.

3. Että teen virheellisiä valintoja ja joudun kärsimään niistä.

Ammatti jossa uskoisit olevasi huono?

Poliisi. En pystyisi komentamaan ihmisiä sillä tavalla, ja pelkäisin liikaa niitä vaarallisia tilanteita, joihin poliisit työssään joutuvat.

Vielä lopuksi, ammatti jossa uskoisit olevasi hyvä?

Uskon olevani tosi hyvä tarjoilija, mutta en ole varma jaksaisinko tehdä sitä koko loppuikääni.

Suhteet Oma elämä