Tuija Lehtinen – nuortenkirjallisuuden kuningatar
Onko kukaan muu niin vanha, että on lukenut nuorena Tuija Lehtisen nuortenkirjoja? Hän kirjoittaa edelleen, sekä aikuisten viihdekirjoja että nuortenkirjoja (katsokaapa täältä kattava lista Lehtisen teoksista, ja tehkää perässä jos pystytte!), mutta en ole vuosiin lukenut häneltä mitään.
Nytkään en tarttunut mihinkään uuteen Lehtiseen, vaan muistin, että olen nappaillut hänen klassikkoteoksiaan poistokirjapöydiltä aina kun niitä on näkynyt, ja kerännyt oman pienen Lehtis-kirjaston. Kirjastoni on kyllä erittäin puutteellinen, sieltä puuttuvat ainakin klassikot Enkelinkuvia hiekassa, Mun ystävä Rufus, Siivet varpaiden välissä, Vaniljasyndrooma, Ikkunaprinsessa, Siskokullat, Kundi kesätukkainen, Asvalttisoturi, ja aargh, nyt en enää jaksa luetella, mutta Mirkka-sarja ja Sara-sarja ovat myös tärkeitä.
Lehtisen klassikkoteokset kertovat yleensä noin 15-17-vuotiaista nuorista, mutta joissain kirjoissa on aikuisempiakin hahmoja. Luin itse Lehtisen kirjoja 11-14-vuotiaana, ja ne tarjosivat ikään kuin ikkunan tulevaisuuteen, siihen millaista elämä tulisi myöhemmin olemaan. Lehtinen pureutui jälkenpäin ajateltuna poikkeuksellisen herkällä tavalla nuoren ihmisen maailmaan, eikä ollut väliä oliko päähenkilö poika vai tyttö, samaistuminen oli aina voimakasta. Olin myös niin syvällä Lehtisen kirjoitustyylissä, että tunnistin jopa hänen nimettömänä kirjoittamansa novellit, joita julkaistiin MeKaks-lehdessä 😀
Lehtisen nuortenkirjat ovat minulle kesäkirjoja, sillä niitä tuli luettua aina varsinkin kesälomalla. Yhtenä kesänä kahlasin koko Mirkka-sarjan läpi ja pillitin sen käänteille 😀 Ei voi kuin ihailla Lehtisen kykyä tuottaa koskettavaa, ja samalla älyttömän humoristista tekstiä. Hän on kirjailijana täysin ainutlaatuinen.
Tällä kertaa luin uudestaan kirjan nimeltä Minun veljeni Jon (spoiler alert!). Se kertoo 17-vuotiaasta Nannasta, joka on aika totinen torvensoittaja. Nanna on hyvä koulussa, nauttii vanhempiensa luottamusta, ja kaikkien mielestä hänellä on edessään loistava tulevaisuus. Sitten Nannan elämään pamahtaa katusoittaja Jon, joka paljastuu Nannan kaksoisveljeksi, josta Nanna ei ole tiennyt mitään. Jon tökkii Nannaa kohti riskinottoa ja vapaampaa elämää, ja saa Nannan monta kertaa raivon partaalle. Samalla Nanna lähenee Tuomaksen kanssa, joka on poliittisesti aktiivinen ympäristönsuojelija ja työskentelee ravintolassa nimeltä Itupirtti (:D :D). Kun Jon jatkaa matkaansa, Nannan maailma on muuttunut pysyvästi: hän on oivaltanut tärkeitä asioita omasta suvustaan, sekä löytänyt uuden tavan katsella maailmaa.
Minun veljeni Jon on puhdasverinen nuortenkirja. Nanna on henkilönä aika rasittava, töksäyttelevä, umpimielinen ja hyvin pikkuvanha, ja se käy välillä hermoille. Lehtisen päähenkilöt ovat usein kaikkitietäviä: he eivät itse mokaa ikinä, ainakaan kovin pahasti, mutta heidän parhaat ystävänsä, ihastuksensa, sisaruksensa ja erityisesti vanhempansa ovat aina ihan sekaisin ja tunteidensa vietävissä. Toisaalta sellaistahan se on nuorena: kaikki muut ovat ihan tyhmiä, ja vain minä tiedän mitä elämä oikeasti on.
Toinen juttu, jota kaikki Lehtisen henkilöhahmot harrastavat ihan älyttömän paljon, on uskomaton rahanahneus, kanssaihmisten kiristäminen rahalla ja palveluksilla, ja jatkuva palvelusten vaihtaminen. Minun veljeni Jonissa tämä näkyy esimerkiksi siinä, että Nannan pikkusisko Essi menee ahneuksissaan mukaan Jonin katusoittoesitykseen. Myös Nannan maailmankuva on palveluskeskeinen: jos hän tekee näin, jonkun muun pitää tehdä jotain hänelle takaisin. Kaikissa Lehtiseltä lukemissani kirjoissa hahmot toimivat näin.
Onneksi Nanna vapautuu pikkuhiljaa umpimielisyydestään ja muuttuu sitä kautta siedettävämmäksi, ja toisaalta kirja sisältää niin upeaa huumoria, ettei sille voi olla hihittämättä itsekseen. Ituhippi Tuomas on erityisesti hauska tyyppi, ja Nannan ja Tuomaksen keskustelut ovat hykerryttävää luettavaa. Tykkään paljon Lehtisen tavasta kuvata nuoria ihmisiä, ja nuorten seksiä ja seksuaalisuutta, ja sen osalta tämäkään kirja ei ole poikkeus.
Seuraavaksi haluaisin löytää jostain Ikkunaprinsessan. Sanokaa etten ole yksin tämän Lehtis-fanitukseni kanssa??