Nainen perheen päänä
Otsikko on luonnollisesti todella liioiteltu, mutta tämä postas käsittelee jokatapauksessa sitä, miten meidän perheessä jaetaan rahat – tai käytännössä, miten meidän perheessä rahoja ei jaeta mitenkään. Julia kirjoitti omassa blogissaan perheensä raha-asioista ja tästä inspiroituna kerronpa nyt oman tarinamme.
Minulla ja miehelläni ei koskaan ole ollut ”omia rahoja”. Jo heti seurustelun alkuajoista maksoimme ruokaostoksia ja elokuvia sillä perusteella, että se maksoi, kenellä juuri silloin sattui olemaan rahaa. Tuolloin olimme molemmat opintotuen varassa eläviä opiskelijoita, joten liiasta rahasta ei sinäänsä koskaan tullut riitaa. Myöhemmin olemme opiskelleet ja olleet töissä vuorotellen, jolloin se töissäoleva on aika luonnollisesti elättänyt köyhemmän osapuolen. Aika hauskaa sinänsä, että kahden ekonomin perheessä vallitsee raha-asioissa kommunistinen diktatuuri.
Minä, yksinvaltiaan varmoin ottein, hoidan meidän perheessä kaikki käytännön raha-asiat, ruokaostokset, säästämisen ja maksan laskut. Nykyisin, molempien ollessa työelämässä, tämä toimii niin, että mieheni siirtääkin minulle palkan tullessa lähes kaikki rahansa, joista sitten kuukauden aikana huushollaan laskuihin, ostoksiin ja asuntosäästötilille, lasten osake- ja rahastosijoituksiin sekä omaan osakesäästämiseen. Mieheni pitää tilillään siis ainoastaan omia taskurahojaan, joita hän käyttää lounaisiin, yllärivaippaostoksiin ja niin edelleen. Systeemimme on diktatuurimainen mutta toimiva, koska mieheni ei yksityisyrittäjänä ehdi hoitaa perheemme talousasioita ja minä puolestani en jaksa jankuttaa hänelle tilinsiirroista tai erääntyvistä maksuista. Lisäksi mies hoitaa tavallaan myös perheemme talousasioita yrityksen kautta, jonka osakkeista omistan hänen vaimonaan laillisesti puolet.
Rahoj, tai mitään prosenttiosuuksia tuloista ja menoista ei meillä siis koskaan ole harrastettu, ja meille yhteinen tili on toiminut mainiosti muutamastakin syystä:
a) Olemme molemmat yhtä pihejä eikä meillä ole kalliita harrastuksia. Koska kumpikaan ei käytä rahaa mihinkään toista ärsyttävään kalliimpaan kohteeseen, vaan lähinnä yhteisiin rientoihin, pysyy rahankäyttö hanskassa ja menot menevät aika tasan.
b) Aloitimme yhteiselomme yhtä köyhinä ja tulotasomme on kasvanut yhtäaikaisesti ja suhteellisen tasaisesti molemmilla. Olemme sen lisäksi molemmat todella määrätietoisia ja korkealla työmoraalilla varustettuja. En tiedä olisiko meillä yhteinen talous (luultavasti), jos toinen meistä olisi jo tavatessamme raatanut rahojensa eteen kymmeniä vuosia ja kerännyt varallisuutta, kun toinen viihtyisi kotona kasvattamassa tulppaaneita ja kirjoittamassa haiku-runoja – noin esimerkiksi.
c) Mieheni luottaa siihen, että hoidan homman. Kaikissa parisuhteissa on jonkinlainen työnjako kotitöiden suhteen, ja meillä minä istun rahakirstun päällä.
Näin meillä, mites teillä hyvät ihmiset?