Tykkään puhua rahasta. Minusta onkin harmi, että rahasta puhuminen vieläkin mielletään tabuluontoiseksi asiaksi, etenkin jos kyse on siitä, kuinka paljon rahaa kelläkin on. Itsekin hämmästyn yhä, kun joku joskus kysyy minulta suoraan, kuinka paljon palkkaa saan. Eihän se ole tapana. Itseasiassa en edes tiedä kuinka paljon palkkaa omat vanhmepani saavat kuukaudesssa. Miksi? En oikeastaan tiedä. Rahasta meidän perheessä on kyllä aina puhuttu. On puhuttu säästämisen tärkeydestä, 90-luvun lamasta ja vanhempieni maksamista superkorkeista asuntolainan koroista, on puhuttu siitä, että raha ei kasva puussa ja että työllä on se elanto kunkin ansaittava. Meidän perheessämme ei ole puhuttu palkoista, sijoittamisesta tai vanhempieni tilillä lepäävästä pesämunasta. Ainoa konkreettinen neuvo, jonka muistan saaneeni aikuisuuden kynnyksellä oli, ettei minun koskaan tulisi hankkia luottokortteja, tai ostaa mitään luotolle.

Sittemmin olen kartuttanut taloustietämystäni mm. opiskelemalla ekonomiksi Aalto yliopiston kauppakorkeakoulussa. Vielä opiskeluaikana sijoittaminen ja osakkeet tuottivat minulle päänvainvaa, niitä oli hankala hahmottaa ja en nähnyt finanssikursseista itselleni mitään konkreettista hyötyä – olinhan köyhä opiskelija, enkä mikään Wall Streetin taloushirmu! Vasta ensimmäisessä työpaikassani havahduin siihen, että monella ikäiselläni kolmeakymppiä lähestyvällä tuntui olevan jonkinlaiset säästötilit tai buffertit, tietyt harrastivat jopa eläkesäästämistä. Kauhistuin, itse säästin lähinnä lyhyen aikavälin tavoitteisiin, kuten puolenvuoden reppureissuun tai uuteen sohvaan.

Kollegoideni innostamana aloin tutkailla erilaisia rahastoja ja sain vinkin, että Seligsonin indeksirahastoilla olisi hyvä tuotto. Aloin sijoittaa ensimmäisistä harjoittelijanpalkoistani parisataa euroa kuukaudessa eri indeksirahastoihin, joiden tuotto tuona aikana olikin yllättäen jopa 15-20% paikoilla. Innostuin, ja opiskelin lisää. Minulle valkeni, että kaikki säästäminen kannattaa, eikä säästörahoja todellakaan kannata lepuuttaa pankkitilillä. Suomesta muuttaessani möin rahastoni ja maksoin niillä Kroatianmatkan (se siitä pitkäjänteisestä sijoittamisesta heheh)

Minusta tuntuukin, että omat vanhempani mukaanlukien hyvin moni ihminen pitää säästöjään ns. sukanvarressa pankkitilillä, jossa inflaatio, eli rahan arvon aleneminen vuosien kuluttua syö kaikki ajan kasvattamat korot säästöiltä. Siksipä pitkällä tähtäimellä sijoittaminen pörssiin on mielestäni ainoa järkevä tapa. 

Rakastan säästämistä. Seuraan kuukausittaisia menojamme puhelimen sovelluksesta, jossa kaikkimenomme on jaoteltu ja näen heti, jos budjetti esimerkiksi ruokakulujen tai shoppailun osin ylittyy. Koska olen tällä hetkellä äitiyslomalla, ovat kuukausittaiset säästömme aika minimaalisia. Säästämme tällä hetkellä pitkällä tähtäimellä ainoastaan lapsille, osakkeisiin ja rahastoihin. Oma säästämisemme on lyhytaikaista, koska olemme ostaneet kahden vuoden kuluttua valmistuvan asunnon, ja kaikki ylimääräinen raha menee lainan käsirahaan, joka täällä Ruotsissa on 15%. Asuntosäästämiseen käytämme tuloistamme 1000 euroa kuussa, mikä on lähes 30% käytettävissäolevista tuloistamme nyt äitiysloman aikana. Lisäksi tilillä on aina hyvä olla jonkinlainen buffertti, meidän tapauksessamme se on rahasumma, jolla pärjäämme ainakin kuukauden siinä tapauksessa, että mieheni ei esimerkiksi voisikaan nostaa yrityksestään palkkaa. Tämän buffertin olemme hankkineet jo ennen vanhempainvapaata 

Lapsille säästämme Nordnetin kautta kuukaudesta riippuen n.50-150 euroa ja sijoitan sen portfolioon, johon sisältyy sekä osakerahastoja että yksittäisiä osakkeita. En juurikaan myy ostamiani osakkeita, vaan hankin vain lisää ja odottelen rahojen kasvua. Viisaammat sanovat, että osakerahastot ovat kaltaiselleni harrastelijalle varmin ja helpoin vaihtoehto. Minusta on kuitenkin mielenkiintoista omistaa muutamia yksittäisiä osakkeita ja seurata niiden kehitystä. Esimerkiksi omistamani Stora Enson osakkeet ovat parissa vuodessa tuottaneet jo lähemmäs 50% tuoton, mikä on aika poikkeuksellista ja uskomatonta! Osakkeiden riskit ovat aika suuria, koska lapsemme ovat vasta niin pieniä. Periaatteena meillä onkin, että koska ajattelemme lasten saavan rahat esimerkiksi asunnon ostoa varten parinkymmenen vuoden päästä, voi riskitaso nyt olla suhteellisen korkea. Osakkeet ehtivät kahdessakymmenessä vuodessa seilata ylös ja alas, mutta historiallisesti osakekurssit ovat tähän mennessä kuitenkin aina pitkällä aikavälillä nousseet ylöspäin. 

Tammikuussa palatessani töihin on tavoitteenani siirtyä kasvattamaan myös tällähetkellä passiivisena lepäilevää henkilökohtaista osakesalkkuani. Siihen asti jaan kuitenkin pari aloittelevan sijoittajan/säästäjän vinkkiä (vastuuvapautuslauseke tähän, koska en ole kuitenkaan sijoitusneuvoja):

1. Aloita säästäminen nyt, älä huomenna. 

– Jo pienikin, 20 euron kuukausisäästö kartuttaa pitkällä tähtäimellä pesämunaasi ja korkoa korolle periaatteella pienistä pisaroista kasvaa suuri virta. Varsinkin lapsille säästäessä jo pieni raha kuukaudessa riittää. Itse yritän ajatella, että sen sijaan, että ostan lapselle jonkun lelun tai vaatteen, jota he eivät oikeasti edes tarvitse, laitan rahan säästöön.

2. Älä säästä pankkitilille

– Pankkitilillä rahat eivät kasva mihinkään, vaan inflaatio syö korot. Sijoittaessa vaikkapa rahastoihin on jopa 8% vuosittainen tuotto monesti realistinen

3. Kysy apua

– Jos itsellä ei riitä aikaa ja kiinnostusta sijoittamiseen, kannattaa kysyä omalta pankilta apua. Kaikki pankit tarjoavat palveluita, joiden avulla voit aloittaa rahasto- tai osakesäästämisen. Varo kuitenkin korkeita palvelumaksuja.

Ja lopuksi yksi asia, joka minua ärsyttää niin suunnattomasti kun kyse on juuri meistä naisista ja rahasta! Oikeastaan tästä voisi kirjoittaa oman postauksen – käsilaukut! 

4. Käsilaukku ei ole sijoitus

– Piste.