Suomi, tuo tuhansien järvien ja vielä useampien mökkien luvattu maa. Kesäsuunnitelmia kysellessä suomalainen ei nyrpistele nenäänsä sille kollegalle, joka vastaa viettävänsä koko kesälomansa mökillä etelänmatkojen sijaan – päinvastoin, hard core -mökkeily herättää jopa jonkinlaista kunnioitusta varsinkin kaupunkilaisten keskuudessa: Tämä henkilö on todella zen, sinut itsensä kanssa ja osa luontoa. Hän ei tarvitse ympärilleen modernin maailman härpäkkeitä, vaan viihtyy parhaiten niinkuin esi-isämme ovat tehneet jo vuosituhansia – yksin tai perheensä kanssa jossain kaukana metsän uumeksissa, soratien päässä, jossa kauppa-auto käy kerran viikossa ja johon vesi pitää kantaa käsivoimin kilometrien päästä luonnonlähteeltä. Mökillä ei luonnollisestikaan tarvita nettiä tai edes sähköä tai juoksevaa vettä, koska kunnon mökkeilijä elää grillimakkaralla, järvestä itsepyydetyllä hauella, mökin kasvimaan sadolla ja lämmittää kylpyveden saunassa. Mökillä on hiljaista, siellä kuuluu vain järven yllä lentelevän kuovin laulu ja vanhasta paristolla toimivasta radiosta kaikuva Radio Suomi. 

Mökillä on aikaa puuhastella koko pitkä päivä, koska muutakaan tekemistä ei ole. Voi kitkeä kasvimaata, kalastaa, marjastaa, metsästää, samoilla metsässä, uida, joogata, soudella, grillata, rakennella erilaisia neverending -projekteja, tehdä käsitöitä, laittaa ruokaa pitkän kaavan mukaan, kantaa vettä saunaan, kantaa puita saunaan, hakata halkoja, siivota, järjestellä varastoa, tyhjentää huussia, ajella nurmikkoa, ryöpätä rantaa… No, tekemistä riittää! Toisin kuin kaupunkiasunnoissa tv:n ja tietokoneen edessä vietetyt illat, mökkeily tarjoaa todellisen irtioton arjesta juuri tekemisen ja työleirin muodossa. Uni maistuu hyvin pitkän uurastamisen ja puusaunan jälkeen. Edes mökin sisälle livahtaneiden hyttysten surina ei häiritse, koska hyttyset nyt vain kuuluvat kesään. Off tuo sitäpaitsi sen oleellisen ”mökkituoksun”, joka sekoittuu kivasti mäntysuovan hajuun, joka leijailee edelleen päivällisten matonpesuhommien jäljeltä. 

Mökkeilyssä on taikaa, se on kuin toinen todellisuus, jota mahdollisesti vain hullut suomalaiset voivat ymmärtää. Uurastuksen lomassa sitä voi pulahtaa uimaan viileään järveen, syödä mansikoita laiturilla tai vain ihailla kauniita maisemia,valoisia öitä ja nauttia hiljaisuudesta.

Vuosi toisen jälkeen vien ruotsalaisen mieheni isovanhempieni mökille Kuusamoon. Vuosi toisensa jälkeen hän pyörittelee silmiään, kun pakkaamme auton täyteen tavaraa, vaatteita, ruokaa ja vettä, ja suuntaamme auton nokan kohti noita mutkittelevia sorateitä ja niiden päässä sijaitsevaa pientä järveä, jonka ympärillä isäni suku on elänyt ja asunut vuosisatoja. Mökkeilyn viehätys ei ole vielä tarttunut ruotsalaiseen, joka ei voi sietää hyttysiä tai ulkohuusseja. Hänelle on vaikea ymmärtää, miksi lomailun on oltava niin työlästä. Luonnon kauneus ja perinteiden vaaliminen vetävät kuitenkin aina pitemmän korren, ja myös meidän perheemme matkaa mökille vähintään sen yhden kerran joka kesä. Ehkä sinnikkyys ja määrätietoinen mökkeilylle altistaminen saavat vielä miehenikin joskus istahtamaan laiturin nokkaan kuuntelemaan kuovin laulua aamuvarhaisella ja olemaan h – i- l – j -a -a.