5 + 1 SATTUMUKSIA

Suunnitelmissani oli kirjoittaa tänään teille ihan jostain muusta, mutta koska Marja kirjoitti tontillaan elämäänsä vaikuttaneista sattumuksista niin pysäyttävästi (ja koska valvoin viime yön miettien murehtien tulevaa), päätin pohtia myös omia polkujani ja muistuttaa itseäni tämän postauksen myötä, että elämä on oikeasti sattumia ja ne parhaimmat jutut tuppaa tapahtumaan sattuman kautta juuri silloin, kun sitä vähiten odottaa tai kun vähiten suunnittelee. Tässä elämäni top 5 sattumaa. Jakakaa toki omannekin, näitä on ihana lukea!

Kun en päässsyt opiskelijavaihtoon Tukholmaan, mutta pääsinkin Pariisiin

Muistan, kun tieto opiskelijavaihdoista tuli ja sain tiedon, etten päässyt opiskelijavaihtoon ensimmäiseen hakukohteeseeni Tukholmaan. Olin surun murtama ja hautasin saman tien haaveet koko opiskelijavaihdosta. Onneksi en kuitenkaan kokonaan, nimittäin Tukholman sijasta pääsinkin Pariisiin. Ja tuo aika Pariisissa, noh, se oli elämäni parhaimpia kokemuksiani ja muutti pysyvästi minua.  Pariisiin liittyisi myös muuten monta muutakin hauskaa sattumaa, kuten miten löysin vuokra-asunnon 400 eurolla tai miten tapasin tyypin, jonka äiti oli kotoisin Suomesta mieheni lähiseudulta, mutta jätetään ne tällä kertaa kertomatta, sanotaan vain, että Paris is always a good idea!

Kun tapasin mieheni

Tapasin mieheni kotipaikkakunnallani, jossa olin käymässä piiiiiitkästä aikaa ja niin sattui hänkin samaan aikaan samaan kaupunkiin. Oli silkkaa sattumaa, että satuimme samaan aikaan kaupunkiin, jossa kumpikaan meistä ei asunut. Oli vielä hilkulla, ettemme olisi törmänneet lainkaan, sillä olin juuri lähdössä yökerhosta kotiin, kun aloimmekin jutella. Tästä sattumasta ja ”kesäromanssista” sitten kasvoikin vähän vakavampi juttu. Olemme onnellisesti naimisissa ja olemme olleet yhdessä 6 vuotta. 

Kun tein päätöksen muuttaa mieheni paikkakunnalle

Samalle paikkakunnalle muuttaminen mahdollisti toki suhteemme syvenemisen ja arjen jakamisen yhdessä, enkä usko, että ilman sitä olisimme nyt tässä. Parasta tässä kuitenkin oli se, että kun uskalsin hypätä tuntemattomaan ilman sen suurempia suunnitelmia, löytyikin uudelta paikkakunnalta yhtäkkiä työ ja uudella kotikadulla käveli vastaan vanha tuttu vuosien takaa. Eli joskus, kun uskaltaa päästää irti ja hypätä tuntemattomaan, voi sattuma puuttua peliin positiivisella tavalla.

Kun löysimme Helsingin kotimme

Uskon edelleen, että oli silkkaa sattumaa, että löysimme juuri unelmiemme kaltaisen kodin unelmiemme alueelta. Toki olin bongaillut vaihtoehtoja ahkerasti, mutta nykyinen asuntomme oli aikamoinen helmi. Onneksi näytöt ja laina-asiat järjestyivät nopeasti ja saimme tuon ihanuuden omaksemme. Kävipä vielä niin hassusti, että asunnon entinen omistaja oli etunimeltään kanssani saman niminen ja alkuperiään kotoisin myös samalta paikkakunnalta. Jotenkin siinä kauppakirjoja tehdessä tuntui, että tämäkin oli tähtiin kirjoitettu.

Kun istahdin ensimmäisenä koulupäivänä tyypin viereen, jolla…

Tämä menee osittain vähän tilastotieteenkin piikkiin, sillä niistä ihmisistä, joihin ensimmäisinä päivinä tutustumme (kouluissa, työpaikoilla, harrastuksissa) tuppaa tulemaan ystäviämme. Näihin tilanteisiin liittyy kuitenkin itselläni hauskoja (ja vähän jopa epätodellisia) sattumia. Yliopistossa ensimmäisenä päivänä istuuduin huomaamattani tytön viereen, jonka kanssa meillä oli tismalleen samanlaiset vaatteet. Myöhemmin selvisi myös, että hänen vastikään edesmennyt isosiskonsa oli kanssani saman niminen ja tilanne, jossa olin esittäytynyt oli ollut tästä syystä jopa vähän spooky. Helsinki Design Schoolissa istahdin ensimmäisenä päivänä puolestaan tytön viereen, jonka kanssa selvisi hetken päästä, että hänellä ja miehelläni on samat kummit! Mistään sukulaisuudesta tässä ei ole kyse, vaan ihan silkkkaa sattumaa ja yhteisiä perhetuttuja. Emmekä me siis tunteneet toisiamme entuudestaan. Maailma on pieni! Nämä molemmat sattumat ovat edelleen hyviä ystäviäni, lucky me.

Kun löysin nykyisen parhaimman ystäväni Instagramista

Some ja sen voima aiheuttaa paljon kriittistä keskustelua, mutta somella on myös positiivinen puoli. Olen nimittäin tavannut Instagramin kautta yhden rakkaimmista ystävistäni. Hänen kuvansa ilmestyivät kuin sattumalta (kiitos digivelhot) kerta toisensa jälkeen feediini ja lopulta kävi ilmi, että asummekin tällä samalla pienellä paikkakunnalla ja jaamme tosi paljon yhteistä. Tuosta on nyt useita vuosia ja olemme saaneet kokea yhdessä paljon ikimuistoisia hetkiä, matkoja ja muistoja, kiitos somen! Aikamoista sattumaa mielestäni, että tuhansien-miljoonien kuvien joukosta voi löytää jotain tällaista, vai mitä? 

1111

Minulle käy todella usein, lähes päivittäin, että katson kelloa tasaluvuin: 10:10, 11:11, 12:12… Usein toistuu nimenomaan tuo maagisenakin pidetty luku 1111. Sanotaan, että tämänkaltaisilla numeroiden näkemisellä olisi jokin syvempi merkitys eli kyse ei olisikaan pelkästä sattumasta. Mene ja tiedä, itse uskon ensimmäiseen ja aina, kun näen numerosarjan muistutan itseäni juuri tästä hetkestä ja asioista, joista olen juuri sillä hetkellä kiitollinen. 

”When you see 1111 whether on a clock, a license plate, your bank statement, or anywhere else, it’s like a friendly little sign from your soul, source, higher self, God, or the entire Universe -whatever you choose to call it – that everything is in alignment and you are exactly where you need to be, right here, right now.”

Jos näitä asioita ei olisi tapahtunut, asiat voisivat nykyisellään olla hyvinkin toisin. Kaikki on kuitenkin tapahtunut, kuin sattuman kautta, ei kalenteriin kirjaamalla. Siksi yritän nytkin luottaa siihen, että kaikki järjestyy, vaikka tulevaisuus onkin tällä hetkellä hyvin avoinna.

You never know, but eventually everything happens for a reason.

Taianomaista viikonloppua!

M.

// Do you believe in destiny?