HEY YOU MATTER
Onnea Lily 5 vuotta!
Viisi vuotta sitten elin itse vallan erilaista elämää, kuin nyt. Olin vielä opiskelija, pian valmistumassa, lähdössä vaihtoon, enkä aavistanut lainkaan, että edessäni olisi elämäni kesä, ehkäpä koko elämäni vauhdikkain vuosi tai, että tapaisin tulevan aviomieheni. Tässä näin on aika hyvä juuri nyt ja kiitollisena katson taaksepäin, mitä kaikkea viimeisessä viidessä vuodessa on tapahtunut. Ihmisiä on tullut ja mennyt, kaupungit vaihtuneet, vauhdikas opiskelijaelämä vaihtunut valmistumiseen, työssäkäymiseen ja rouvaseloon, mutta ne ystävät, kaikista tärkeimmät ja rakkaimmat, ovat pysyneet.
Mielestäni ystävyydessä ehdottomasti parasta onkin on sellainen ystävyys, joka säilyy välimatkasta huolimatta ja kaupunkien, kommervenkkien, ihmisten ja elämäntilanteidenkin muuttuessa. Se on tosi ystävyyttä se ja sitä jos jotain kannattaa vaalia. Yhdessäolo ja se, että toiseen voi luottaa ja tukeutua niin hyvinä kuin huonoinakin hetkinä, on myös tärkeää.
Sellaiset ihmiset, joiden kanssa oikeasti kolahtaa ja joiden kanssa ystävyys kestää vuosien saatossa, ovat loppujenlopuksi aika harvassa. Sekin on mielestäni ihan ok. Kaikkien kanssa ei tarvitse olla sydänystäviä ja joskus ystävyyssuhteet hiipuvatkin ihan itsestään, mutta mielestäni kaikki kuitenkin tulee kohdata ystävyydellä.
Siksi yritänkin itse kulkea aina sydän avoinna ja ottaa uudet kohtaamani ihmiset ystävyydellä vastaan, vaikka en uusia sydänystäviä kaipaisikaan. Ikävintä minusta on katsoa, kun sosiaalisissa tilanteissa (tutuissa tai uusissa kohtaamisissa), jotkut käyttäytyvät kylmän viileästi ja välinpitämättömästi muita ylenkatsoen. Se on minusta silkkaa sydämen suvaitsemattomuutta ja pahinta kaikesta. Koskaan ei voi tietää, mitä vastaantulijalla voi olla annettavana tai kerrottavana, eikä kukaan oikeasti ole parempi toistaan.
Olen iloinen, että elämässäni on niin upeita, fiksuja ja vilpittömiä ihmisiä. Ja blogiini tuntuu löytäneen myös aika samanmoisia tyyppejä! On kiva, kun jätätte kommentin ja jotain itsestänne. Arvostan suuresti. ♥
Sydämellistä ystävänpäivää!
M.
—
Happy Valentine’s Day!
Kaunis kirjoitus! Mulla kesti monta vuotta hyväksyä erään ystävyyssuhteen ”kariutuminen” – olimme lukiossa parhaat ystävät ja kaikin puolin erottomattomat mutta nyt aikuisempana kun nähdään silloin tällöin, tuntuu että mitään yhteistä ei enää ole. Meni pitkä aika hyväksyä että se on ihan okei ja että voidaan olla tuttuja ja mennä kahville silloin tällöin vaikka sitä joskus vallinnutta yhteyttä ei enää olisikaan. 🙂
Hyvää ystävänpäivää sulle vaikkakin vähän myöhässä! <3
Kiitos Saranda ♥
Ja kiitos, kun jaiot ajatuksesi! Varmasti jokaisella meistä on jonkinlainen tarina ystävyyden kariutumisesta. Se on aina yhtä ikävää ja mielestäni verrattavissa jopa ihan mihin tahansa parisuhteen eroon. Mutta kuten sanoit, voi toisaalta olla myös todella opettavaista. Kariutumisen jälkeen tilalle voi tulla jotain uutta ja toisenlaista ystävyyttä. Sellaista kypsää hyvänmielen ystävyyttä, tavataan kun tavataan, vaikka ei kaikkea enää jaettaisikaan. Kaikkihan me kasvamme ja muutumme, ja joskus se vanha ystävyys ei vaan enää kanna samalla tavalla, ja se on ihan ok.
Ihanaa myöhäistä ystävänpäivää sinullekin!
Ihana teksti!
Näin aikuisiällä oikeat ystävät pysyvät matkassa mukana, vaikka ei nähtäisi joka kuukausi, edes joka vuosikaan. Oikea ystävyys kyllä kestää sen eron ja ajankin siinä välissä. Yhteys löytyy välittömästi kun taas nähdään. 🙂 Se on ihanaa!
Olen niin samaa mieltä tuosta, että osa ihmisistä antaa itsestään ikävän kuvan ylimielisen oloisella käytöksellä. Toki täytyy muistaa, että joskus me saatamme tulkita ujouden ylimielisyydeksi. Hiljainen ujo ihminen, joka kuitenkin on itsevarma, saattaa helposti vaikuttaa kylmältä ja etäiseltä, koska ei juttele tuntemattomille vaan vetäytyy tutun ystäväpiirinsä suojiin. Mutta tämä nyt oli vaan yksi huomio. Ylimielisyys noin muuten sosiaalisissa tilanteissa on kyllä todella luotaan työntävää.
Kiitos kommentistasi Tinttinen! Olen kanssasi niin samaa mieltä!! Parasta on tavata pitkästä aikaa ja huomata, että mikään ei ole muuttunut, vaikka moni asia olisikin 🙂
Tuo on myös niin totta, että ujous tulkitaan helposti väärin ylimielisyydeksi tai epäystävällisyydeksi. Tällaiset ennakkoluulot onneksi karisevat useimmiten heti keskusteluyhteyden löydyttyä. Mutta kuten sanoit, ylimielisyys noin muuten sosiaalisissa tilanteissa on todellakin luotaan työntävää ja juuri tätä minäkin (valitettavasti) tarkoitin.
Ihanaa viikkoa!