MAANANTAIMOTTO
Sitten se elämä muuttuu. Lause, jonka olemme kuulleet uutta perheenjäsentämme odottaessa loputtoman monta kertaa. Niin monta kertaa, että kyseinen klisee saa nykyään jo savun nousemaan korvista.
Kyllä, elämä varmasti muuttuu lapsen myötä. Mutta uskon uskomme kuitenkin, että elämä muuttuu juuri sen verran, kuin me itse vanhempina, naisena ja miehenä ja avioparina annamme sen muuttua. Elämä muuttuu juu, mutta sen ei tarvitse muuttua kokonaan, ellei niin halua.
Toki tulen varmasti sanomaan itse itsellenikin ensimmäisen vauvavuoden jälkeen, että vähänpä tiesin, mutta silti uskon, että elämämme uuden perheenjäsenen kanssa järjestyy juuri niin kuin pitääkin ja muovautuu juuri meidän näköiseksi. Siksi tuntuu hassulta jatkuvasti kuulla, että kaikki muuttuu. Miten niin kaikki? Lapsihan tulee osaksi meidän jo olemassa olevaa elämää ja arkea! Eikä meillä suinkaan ole suunnitelmissa lopettaa elämistä tai pistää sitä kokonaan uusiksi lapsen myötä. Siihen millaiseksi elämämme tulee muovautumaan lapsen kanssa, siihen olemme olleet valmiita jo vuosia.
Muutoksen avaimet ovat kuitenkin aina omissa käsissämme, niin hyvässä kuin pahassa.
Vastuu omasta elämästä on meillä itsellämme. Jos ei voi hyvin, täytyy luopua, muuttaa asioita, ryhtyä toimeen, lakata vaikeroimasta.
Uskaliasta viikkoa,
M.
// Word for the new week!
Yhdyn tuohon savun nousemiseen korvista, sillä mekin olemme saaneet osaksemme paljon kehotuksia siitä, kuinka nyt kannattaa vielä mennä ja tehdä, kun vielä olemme ”vapaita”. Ja heti perään kuitenkin muistetaan sanoa, että niin, voihan sitä lapsenkin kanssa sitten toki tehdä, mutta… ARGH!!! Ajattelemme mieheni kanssa juuri niin kuin tekin – lapsi tulee meidän elämään. On varmasti totta, että moneen asiaan emme pysty valmistautumaan ja paljon tulee yllätyksiä, mutta mitä sitten, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, että meidän elämä loppuu lapsen syntymään. Toki jonkin verran määrittää lapsen luonne ja se kuinka helppoa tai vaikeeta on, mutta olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että paljon on myös vanhempien asenteesta kiinni. Itse en ole sen suuremmin viitsinyt miettiä sitä, minkälaista elämämme tulee lapsen synnyttyä olemaan tai minkälaiset vanhemmat meistä tulee, sen kun näkee vasta sitten. Joka tapauksessa minulla on vahva luotto siihen, että perhe-elämämme tulee olemaan juuri meidän näköistä ja niin pitääkin 🙂
I feel you!! Aivan kuin lapsen kanssa ei voisi tehdä asioita tai elämä loppuisi uuden tulokkaan myötä. En sitten tiedä millaista elämää nämä kommentoijat ovat aikaisemmin viettäneet…
Varmasti juuri lapsi, lapsen luonne yms. tulee vaikuttamaan kaikkeen, mutta olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä, että paljon on myös vanhempien asenteesta kiinni. Lapsi oppii, mukautuu ja tottuu temperamentistaan riippumatta ja tulee osaksi jo olemassa olevaa elämää.
Ihanaa odotusaikaa (?) sinnekin ja k i i t o s kommentistasi!
Niinhän se tosiaan muuttuu. Itse voisin kyllä allekirjoittaa sen, että kaikki muuttuu. Hyvässä ja pahassa. Osaan muutoksista on osannut valmistautua, osaan ei sitten millään.
Eihän kukaan pysty etukäteen tietämään millainen se oma lapsi tulee olemaan. Eikä ulkopuoliset voi neuvoa ja antaa niitä kaikkia toimivimpia tipsejä, mutta tuskin kukaan pahaa tarkoittaa sanomisillaan. Ite kohta kuusi vuotta äitinä viettäneenä ja muiden äitien kanssa paljon asioista keskustelleena, varsinkin niiden parin ensimmäisen vuoden aikana, todettiin aika monta kertaa, että hitsi kun joku olisi kertonut ja varoittanut etukäteen. 🙂 Että ei olisi tullut niin yllätyksenä. Ehkä niissä kommenteissa on kyse juuri siitä, että ihmiset haluavat vähän jo ennakkoon kertoa, että muutoksia tulee olemaan.
Me oltiin aina ajateltu, että liikutaan edelleen lapsen kanssa paljon ulkona ja syödään ulkona ja eletään niin kuin ennenkin siinä määrin mitä lapsen kanssa pystyy. Ja allekirjoitan täysin sen, että lapsi ei ole mikään este olla käymättä missään. Lapsen kanssa voi matkustaa ja tehdä monia asioita niin kuin ennenkin. Siinä on vaan sitten niin monta muuttujaa mukana. Pienen vauvan kanssa reissattiin kaupunkilomia ja lapsi nukkui rattaissa tuntitolkulla kun me käveltiin ja tutustuttiin nähtävyyksiin. Taaperonkin kanssa se onnistui, joskin taapero ei enää malttanut istua jatkuvasti rattaissa saati kiertää ainakaan kauppoja. Nyt isomman lapsen kanssa kaupunkilomat on saanut unohtaa vähäksi aikaa. Nyt lomaillaan resorteissa, joissa lapselle riittää tekemistä. Hotellit valitaan uima-altaiden määrän ja vesiliukumäkien perusteella. 🙂 Muutaman vuoden päästä päästään varmaan taas kokeilemaan kaupunkilomia.
Mutta kun sopeutuu siihen ettei ne lounaat tai illalliset ole enää niin rauhallisia ja rentouttavia hetkiä lapsen ollessa mukana, oppii niistäkin varmasti nauttimaan uudella tavalla. Se elämä vaan on niin paljon hektisempää ja arvaamattomampaa vauvan ja erityisesti taaperon kanssa. Itse ehkä pitäisinkin tärkeimpänä juuri sitä omaa asennetta. Positiivisella asenteella eteenpäin ja hyväksyen. Niin kuin kirjoitit, että olette olleet jo kauan valmiita siihen, että elämä muovautuu ja muuttuu lapsen myötä. Se on varmaan yksi tärkeimmistä asioista. Kun muutokseen sopeutuu niin kaikki menee varmasti hienosti. Ihanaa loppuodotusta. Elätte kyllä niin ihania ja jännittäviä aikoja.
Huh, tulipas pitkä kommentti.
I couldn’t agree more! Hyvää pohdintaa ja olen niin samaa mieltä kanssasi.
Lähinnä itselleni nousee savu korvista niissä tilanteissa, joissa sanoja selvästi vähän alentuvaan sävyyn kaikkitietävänä toteaa, että sitten se elämä vasta muuttuu. Aivan, kun emme olisi tulleet ajatelleeksikaan asiaa, ennen lapsen hankintaa… Mutta jokaisella se elämä muuttuu eri tavalla perheen myötä. Toisilla enemmän, toisilla vähemmän. Sen millaisia muutoksia on edessä vasta oma lapsi ja uusi arki näyttää. Mutta uskon juuri kuten sanoit, että kaikki on paljon myös omasta asenteesta kiinni. Kiitos kommentistasi ja kokemusten jakamisesta, sun kommentteja on aina kiva lukea! <3